Kaasunaamari

Humboldtin kaasunaamari

Kaasunaamareilla varustautuneita australialaisjoukkoja Ypresissä Belgiassa 27. syyskuuta 1917.

Kaasunaamari on kasvot peittävä suojavaruste. Sen tarkoitus on suojata kasvoja ja hengitysteitä saasteilta ja myrkyiltä. Kaikki kaasunaamarit peittävät nenän ja suun, jotkin suojaavat myös silmiä.

Kaasunaamari eroaa varsinaisista hengityslaitteista siten, että siinä ei ole erillistä ilmavarastoa. Kaasunaamari puhdistaa ulkopuolella olevan myrkyllisen ilman hengityskelpoiseksi. Tähän käytetään kolmea keinoa: suodatusta, keräämistä ja aktiivista neutralointia.

Ensimmäisen kaasunaamarin kehitti Alexander von Humboldt vuonna 1799 Preussin kaivosmiesten apuvälineeksi.

Suojanaamari M-95

Puolustusvoimien käyttämä suojanaamari M-95 (sotilasslangissa kaasunasse tai pelkkä nasse) suojaa kasvot ja suodattimen kanssa hengityselimet taisteluaineiden ja useimpien teollisuuskemikaalien vaikutukselta. Suojanaamaria voidaan tarvittaessa pitää kasvoilla 24 tuntia ja se on varustettu kenttäpulloon kiinnitettävällä juomalaitteella nesteiden nauttimista varten. Suodatin voidaan kiinnittää kasvo-osaan joko oikealle tai vasemmalle puolelle ampumisen helpottamiseksi. Suojanaamarissa voidaan käyttää tarpeen vaatiessa silmälasit korvaavia näönkorjaimia. Täydelliseen suojanaamariin kuuluvat lisäksi suojautumisohje, suojanaamarilaukku, suojakäsineet, puuvillaiset aluskäsineet, esipuhdistusjauhe ja erikseen jaettava vastalääkkeenantolaite.

Suodattimet

CBRN-suodatin on kehitetty taistelijalle. Se on pienikokoinen, kevyt ja sillä on alhainen hengitysvastus. Se antaa saman suojan taisteluaineita vastaan kuin vanhempi suojanaamarin m95-suodatin, mutta sen lisäksi se antaa kohtalaisen suojan teollisuuskaasuja vastaan. Lyhenteen C tarkoittaa kemiallista ainetta, B biologista asetta tai ainetta, R säteilyä; esimerkiksi likaisen pommin aiheuttama säteily ja N vastaavasti ydinpommin aiheuttamaa säteilyä. Suodatin ei suojaa säteilyltä pl alfa-säteily, mutta estää radioaktiivisten partikkeleiden pääsyn kehon sisään tai limakalvoille.

CBRN-suodattimen rakenne on seuraava: ilmanottoaukko, kansi, kuori, aerosoliduodatinkerros, välipohja,kuitukangas, aktiivihiilisuodatinkerros,kuitukangas, pohjalevy sekä kierreosa.

On huomattava, että radioaktiivinen pöly, biologinen materiaali sekä aerosolina levitetyt CWA-aineet kiinnittyvät aerosolisuodatinkerrokseen. Höyrystyneet CWA-aineet kulkeutuvat aina aktiivihiilisuodatinkerrokseen saakka. Kaikista hiukkaista 99.995 % jää aerosolisuodatinkerrokseen. Huonoiten CBRN-suodatin pidätttää 0.1-0.2 mikrometrin kokoisia hiukkasia.

CBRN-suodatin ei pidätä häkää ja lisäksi sen pidätyskyky toimittaessa ammoniakin ja rikkidioksiidin vaikutusalueella on olematonta. Huomattavaa on myös se, että dekontaminoitunut suodatin on aina ongelmajätettä.

APEK-suodatin on kapasiteetiltaan suurempi, mutta se painaa 45 % enemmän ja hengitysvastus on 45% korkeampi kuin CBRN-suodattimella. Suuren painon vaikutuksesta saattaa syntyä reunavuotoa, kun APEK-suodatin vääntää suojanaamarin kasvo-osaa päätä liikutettaessa. Tällainen suojaa orgaanisilta kaasuilta ja liuotinhöyryiltä, epäorgaanisilta kaasuilta ja höyryiltä kuten kloori, rikkivety, syaanivety, happamilta kaasuilta, esimerkiksi rikkidioksidi, ammoniakilta sekä radioaktiivisilta ja myrkyllisiltä hiukkasilta sekä bakteereilta ja viruksilta

CBRN-suodatin soveltuu paremmin fyysistä suorituskykyä vaativiin tehtäviin ja APEK-suodatin puolestaan soveltuu paremmin rauhalliseen toimintaan esim. suojelutietustelu. APEK-suodatinta tulisi käyttää olosuhteissa, joissa on vaaraa joutua teollisuuskaasujen (TIC) ja teollisuusmyrkkyjen (TIM) vaikutuspiiriin.

Ensimmäisessä maailmansodassa käytettyjä erilaisia kaasunaamareita.

Suomalainen siviileille jaettu kaasunaamari vuodelta 1939

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaasunaamari Wikimedia Commonsissa