Rikkivety

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rikkivety

Hydrogen-sulfide-2D.png Hydrogen-sulfide-3D-vdW.png

Tunnisteet
Muut nimet Vetysulfidi
Divetysulfidi
Sulfaani
CAS-numero 7783-06-4
Ominaisuudet
Molekyylikaava H2S
Moolimassa 34,082 g/mol
Ulkomuoto Väritön kaasu
Sulamispiste -82,30°C (190,85 K)
Kiehumispiste -60,28°C (212,87 K)
Tiheys 1,363 kg/m3, kaasu
Liukoisuus veteen 0,25 g/100 ml (40 °C)

Flammable-clp.tiffEnvironment-clp.tiff

Rikkivety (H2S), IUPAC-nimeltään divetysulfidi, on myrkyllinen, mädälle kananmunalle haiseva kaasu. Toisin kuin lähisukulaisensa vesi, se palaa, muodostaen rikkidioksidia ja vettä. Rikkivety on erittäin pahanhajuista jo pieninä pitoisuuksina, mutta turruttaa hajuaistin nopeasti ja voi siten aiheuttaa huomaamatta hengenvaaran huonosti ilmastoiduissa tiloissa.

Synty ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä laboratoriokäyttöön tarkoitettu rikkivety valmistetaan rautasulfidin ja laimean rikkihapon välisellä reaktiolla.

FeS(s)+H2SO4(aq) → H2S(g)+FeSO4(aq)

Rikkivetyä syntyy myös johdettaessa vetyä sulaan rikkiin tai happojen vaikuttaessa sulfideihin.[1] Sitä voi syntyä vaarallisia määriä, jos alkaliseen vetysulfidiliuokseen sekoittuu happoa:

NaHS(aq)+H+(aq) → H2S(g)+Na+(aq)

Luonnossa rikkivetyä syntyy myös monien rikkipitoisten orgaanisten yhdisteiden hajotessa.[1]

Kemialliset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikkivety on herkästi syttyvä, jopa räjähtävä kaasu, joka liukenee melko runsaasti veteen[1]. Se on heikko kaksiarvoinen happo[1], jonka happotähteitä ovat vetysulfidi- ja sulfidi-ionit.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikkivetyä käytetään reagenssina analyyttisessä kemiassa.[1]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikkivetyä esiintyy esimerkiksi kemiallisessa metsäteollisuudessa, vaikkapa sulfaattisellutehtaiden prosessi- ja jätevedenkäsittelytiloissa, joissa liikuttaessa on siksi useasti käytettävä rikkivetymittaria jonka hälyttäessä pitää tilasta poistua tai, jos on mukana, ottaa hengityssuojain, vaikkapa paineilmahengityslaite, käyttöön. Samanlainen rikkivetyvaara esiintyy myös kunnallisia jätevesiä käsittelevissä pumppaamoissa ja puhdistamoissa.

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisin altistumistapa rikkivedylle on hengitysilman mukana, hengitysteiden kautta. Rikkivedylle altistuminen voi pahimmissa tapauksissa johtaa kuolemaan. Lievemmissä tapauksissa rikkivedylle altistuminen aiheuttaa yleisimmin pahoinvointia, huimausta, ja hengitysvaikeuksia.[2] Yleisesti on todettu yskää, kurkkukipua ja päänsärkyä. [3]

Rikkivedylle altistuneilla on joissakin tapauksissa todettu tärinää ja voimakkaita kouristuksia sekä tasapainon häiriintymistä. Myös houreita, hajuaistin halvaantumista, rintakipua, silmävaivoja ja mahdollista ruokahalun vähenemistä on esiintynyt. Jo yksi henkäys korkean rikkivetypitoisuuden omaavaa kaasua voi aiheuttaa tajunnanmenetyksen ja astmaatikoille jopa pieni määrä sisäänhengitettynä voi aiheuttaa keuhkoputken ahtaumaa. Rikkivedylle altistuminen lisää keskenmenon riskiä. [2]

Rikkivedyn myrkyllisyys on verrattavissa vetysyanidiin; se estää soluhengitykseen osallistuvien entsyymien toiminnan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.