Käpykolo
Käpykolo on elokuvaohjaaja Mikko Niskasen entinen ateljeekoti, joka sijaitsee Konginkankaalla Liimattalan kylässä Kytänsalon saaressa.[1]
Niskanen osti saaresta alle puolen hehtaarin kokoisen louhikkoisen tontin jo 1960-luvun lopulla rakentaakseen tontille piilopirtin, jossa hän voisi levätä ja suunnitella uusia elokuvia. Tontti sijaitsi noin viiden kilometrin päässä Niskasen lapsuudenkodista. Vuonna 1969 valmistui ensimmäinen päärakennus, joka sai nimekseen Käpykolo Niskasen ohjaaman elokuvan Käpy selän alla mukaan. Rakentamisessa käytettiin Niskasen kotitalon Laitalan navetan ja Uuraisilta hankitun 1700-luvun savupirtin hirsiä. Tontille valmistui myös Niskavillaksi kutsuttu talviasuttava mökki, Karakoloksi kutsuttu pyörivä aitta sekä paja ja savusauna. Käpykolosta tuli Niskasen työhuone ja se toimi myös Niskasen filmiyhtiön Käpy-Filmi Oy:n edustustilana.[1]
Kun Niskanen ohjasi kirjailija Ilmari Kiannosta kertonutta Omat koirat purivat -elokuvaa, Käpykolon tontille rakennettu Turjanlinnan kulissi synnytti Niskasessa ajatuksen rakentaa vastaavanlainen rakennus, jota hän voisi käyttää myös elokuvastudiona. Keväällä 1975 valmistui Sinikka ja Erik Bruunin suunnittelema nelikerroksinen siniseksi maalattu Käpylinnaksi kutsuttu rakennus, joka oli kooltaan 16x10 metriä. Käpylinnassa oli 18 huonetta ja 350 neliömetrin työtilat Niskaselle. Käpylinnan viereen valmistui myöhemmin vielä Erik Bruunin suunnittelema Talvipalatsiksi kutsuttu 35-paikkainen majoitusrakennus Niskasen vieraille. Käpylinnassa oli mietiskelytorni sekä lasiseinäinen torni, joka toimi Niskasen työhuoneena. Rakennuksen kerrotaan tulleen maksamaan lopulta 1,3 miljoonaa markkaa. Talon rakentamiseen osallistuivat Niskasen sukulaiset ja vieraatkin kykyjensä mukaan. Niskanen rakensi Kytänsalon saareen omalla kustannuksellaan myös tien ja sillan, joka yhdisti saaren mantereeseen.[1]
Mikko Niskanen asui Käpykolossa 1975–1981. Hän luopui paikasta elokuussa 1981, uusi vuokralainen oli kaavilainen Ihmisyyden tunnustajat -niminen teosofinen yhdistys. Niskanen oli pettynyt hänen suunnitelmiensa Konginkankaalla kohtaamaan vastustukseen ja myös siihen, ettei Käpykolosta ollut kehittynyt hänen suunnittelemaansa elokuvanteon keskusta.[1]
Ihmisyyden tunnustajat -yhteisö oli vuokralaisena Käpykolossa neljä vuotta vuoteen 1985 saakka jolloin he muuttivat Vilppulaan. [2] Käpykolo toimi sitten hotellina sekä Urpo Leppäsen ja hänen vaimonsa Anan edustustilana. Nykyisin se on yksityiskotina eikä ole avoinna yleisölle.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]