Juonionlahti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juonionlahti on kylä Kuopion Vehmersalmella. Se sijaitsee Soisalon pohjoispäässä sen länsirannalla, maanteitse n. 17 km Vehmersalmen kirkonkylästä lounaaseen ja n. 32 km Kuopiosta etelään [1].

Kuva Juonionlahden kyläkeskuksesta

Historiallisissa kartoissa ja asiakirjoissa Juonionlahtea kutsutaan nimillä Juonionlaxi (v.1561), Jonian lahen tausranda (1620-luvulla) tai Juonia(n)lax (by) esim. v. 1666 ja 1693. Jonianlax ja Juonialax mainitaan ruotujakolaitoksen Kuopion komppanian ruodun numero 116 ruotumiehen asuinpaikaksi vuosien 1735 - 1804 katselmuksissa[2],[3]. Maarekisterissä esiintyy myös nimi Juonianlahti.

Juonionlahti sijaitsee pitkän ja kapean, Sotkanselän itäisen lahden, Juonionlahden rannalla. Lahti on Juonionjoen kautta yhteydessä Juonionjärveen, johon vettä virtaa Leppävirran puolella olevasta Juonio nimisestä lammesta. Suomalaisen Paikannimikirjan mukaan kylän nimen alkuosa "Juoni" tulee mahdollisesti sanoista "jono, rivi, ura, syvennys", jotka kuvaavat nauhamaista rakennetta [4]. Juonio-alkuisia paikkoja on Itä-Suomessa muitakin.

Suuri Pohjan sota eli Isoviha v. 1700-1721 pakotti osan kyläläisistä muuttamaan väliaikaisesti nykyiseltä paikalta osaksi piilopirtteihin Juoniojärven lounaispuolella olevan niityn länsilaidalle ryöstelevien joukkojen tieltä, mutta paluu tapahtui tilanteen rauhoituttua [5].

Ennen tiestön paranemista ja autoistumista aina 1940-luvulle saakka vesireitti Kuopioon ja Leppävirralle mahdollisti säännölliset yhteydet enimmillään neljä kertaa viikossa [6],[7]. Juonionlahti oli eräs vesiliikenteen vakituisista satamista, kun ihmiset, posti[8], tuotetut/pyydystetyt (mm. maito, vilja/kalat) ja hankitut tavarat kuljettiin laivoilla tai höyryveneillä sulan veden aikaan. Säännöllisesti Juonionlahteen liikennöiviä aluksia olivat[9]:

Victor Barsokevitschin valokuva "Matti-laiva Juonionlahdella" v. 1902. Kuvan omistaa Kuopion kaupunki, Kulttuurihistoriallinen museo, joka antanut oikeuden kuvan käyttöön tässä artikkelissa
  • Höyryvene s/s Lilli[10] (pituus 52 jalkaa eli n. 15.4 m), om. Kuopio Ånglups AB 1865 - 1897
  • s/s Matti, Leppäveden Laiva Oy:n ainoa laiva 1905-1916
  • "Uuden aikuinen ja nopeakulkuinen"[11] höyryvene s/s Leppävirta III, om. Leppävirran Höyrylaiva Oy. Leppävirta III osoittautui kuitenkin liian pieneksi ja sen korvasi samalla reitillä
  • s/s Kalla[6], om. Leppävirran Höyrylaiva Oy
  • s/s Sotka[12] (nimi s/s Pulkonkoski ennen v:tta 1920), vuosina 1920-1925, om. Sotkan Höyryvenhe Oy
  • s/s Kalervo[13] ainakin v. 1936, om. Pohjois-Kallaveden Höyrylaiva Oy.

Jos vesiteitse laivoilla/höyryveneillä/veneillä ei päässyt, kuljetukset hoidettiin hevosilla ja 1940-luvulta lähtien yhä enenevässä määrin autoilla. Puutossalmeen valmistui v. 1941 Tie- ja vesirakennushallituksen (TVH) toimesta kapulalossin korvaajaksi 12 tonnin A. Ahlström Oy:n valmistama moottorilossi, joka nopeutti matkaa lähimpään kaupunkiin Kuopioon. Rakentaminen pengerryksineen ja laiturirakenteineen kesti kolme vuotta (1938-1941) ja sen kokonaiskustannukset olivat 2,125 milj. mk [14] (v. 2019 kustannustasossa n. 5,5 milj. Euroa[15]). Lossia ovat operoineet sen rakenuttaja TVH, Destia ja nykyään Finferries [16].

Kylän edessä lainehtiva Sotkanselkä on vaikuttanut monin tavoin kylän elämään. Tuuliset olosuhteet mahdollistivat oman viljan käsittelyn, ja 1900-luvun alussa kylässä oli toiminnassa kolme hirsistä tuulimyllyä [17]. Viljaa ja perunaa kylästä myytiin mm. Kuopion lääninvankilaan useita tonneja vuosittain[18]. Tuuli on vaikeuttanut kuitenkin puutavaran uittoa selällä, kun myrskyssä hajonneiden puulauttojen/-nippujen osat ovat täyttäneet kylän rannat[19],[20]. Niitä ja vedessä kelluvia uppotukkeja kerättiin vuosittain vielä 1980-luvulla. Saimaan syväväylän valmistuttua kulkemaan Sotkanselän halki ns. Leppävirran reittiä siirtyminen puskuproomukuljetuksiin on korjannut tilannetta. Aavalla Sotkanselällä ennakoinnin ja paikallistuntemuksen puuttuessa tuulen painamat muutamat puulautat/-niput ovat kuitenkin keränneet kyläläisten pyydykset mukaansa laajalta alueelta vielä 2000-luvullakin.

Kansainvälisten laivakuljetusten lisääntyminen Saimaan kanavassa 1920-luvulla toi myös pirtun salakuljetuksen kieltolain (v. 1919 - 1932) aikana niin Juonionlahteen[21] kuin lähiseudullekin[22]. Salakuljettajat purkivat pirtukanisterit Sotkanselällä saatuaan rannalta valomerkein vahvistuksen vastaanottajien paikallaolosta. Tästä tuli tieto myös virkavallalle, joka otti osallisia kiinni ja jakoi rangaistuksia.

Yhteistyössä Puutosmäen kylän kanssa perustetun hautausmaan sankarimuistomerkki, jonka tekijä on Viljo Savikurki. Se on paljastettu v. 1951.

Kouluna kylässä toimivat 1800-luvulla järjestetyt kiertokoulut ja osaamisen edistymistä seurattiin kinkereillä[23]. Tietoa maanviljelystä ja karjanhoidosta levittivät myös mm. maamiesseurojen kiertävät luennoitsijat[24]. Yhteistyössä viereisen Puutosmäen kylän asukkaiden kanssa perustettiin 5.12. 1900 Puutosmäen koulu. Se rakennettiin pääosin hirsistä lahjoitetuista materiaaleista talkoovoimin ja se aloitti toimintansa v. 1902[25]. Koulun toiminta loppui v. 2004[26]. Jatko-opetusta on haettu mm. Vehmersalmelta, Kuopiosta ja kauempaakin.

Yhteistyötä tehtiin Puutosmäen kylän kanssa myös hautausmaan perustamiseksi v. 1921 ja pitkien vainajankuljetusmatkojen lyhentämiseksi [27],[28]. Hautausmaan kappeli on rakennettu v. 1937 talkoovoimin paikkakuntalaisten lahjoittamasta materiaalista[29].

Sähkö Juonionlahden kylään tuli 1950-luvun puolessavälissä, lankapuhelinverkko 1950-luvun lopussa ja vesijohtoverkosto 2000-luvun alussa vesiosuuskunnan ansiosta[30].

Elinkeinorakenne on muuttunut vuosien kuluessa historiallisesta kalastuksesta, metsästyksestä, keräilystä[31] ja kalkinpoltosta[32][33] maa- ja metsätalouteen, kalastukseen sekä erilaiseen yritystoimintaan.[34],[35]

Kaunis luonto houkuttelee myös lomalaisia ja vapaa-ajan asujia jo useassa polvessa [36]. Luonnon rakennelmien kallioiden ja lahtien nimet kertovat tarinaa menneestä: Nuolikallio mahdollisuudesta harjoitella jousiammuntaa talvisin eri etäisyyksiltä jäältä, tasainen Tanssikallio järjestää mm. nurkkatansseja ja Leikkikallio sopivasta paikasta lasten kiipeilyleikkeihin. Kalastus ja metsästys ovat edelleen tärkeitä vapaa-ajan harrastuksia kylässä.

Sää ja seismologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sää Juonionlahdessa ilmatieteenlaitos.fi. Seismologinen tilanne Suomessa ja lähiympäristössä seismo.helsinki.fi.

Saavutettavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juonionlahteen pääsee autolla tai moottoripyörällä: etelästä Leppävirralta Länsi-Saamaisten ja Konnuslahden tietä ja pohjoisesta Kuopiosta etelään tietä nro E63 kääntymällä tielle 553 pohjoiseen, edelleen Puutossalmentielle (tie nro 5370) ja Konnuslahden tielle etelään.

Pyörällä Juonionlahteen pääsee valitsemalla pyöräreitin Kuopiosta Vehmersalmelle Puutossalmen lossin kautta ja kääntymällä lossin jälkeen Puutossalmentieltä n. 4 km:n kohdalla Konnuslahden tielle oikealle.

Moottoriveneellä matka Kuopion keskustasta pitkin Kallavettä etelään kestää n. 45-90 min.

Virtuaalisesti Juonionlahteen voi päästä mm. lentosimulaattorilla

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Kuopion karttapalvelu: Juonionlahdentie 30 (Kartalla esitettäviä tietoja voi valita ja karttapohjaa vaihtaa vasemman yläkulman valikoista) Kuopion kaupunki, kuopio.fi. Viitattu 21.4.2020.
  2. ↑ Ruotujakolaitoksen pääkatselmus v. 1735 rajapuro.net. Viitattu 3.7.2023.
  3. ↑ Ruotujakolaitoksen pääkatselmus v. 1804 rajapuro.net. Viitattu 3.7.2023.
  4. ↑ Sirkka Paikkala: Suomalainen Paikannimikirja s.303 Kotimaisten Kielten Tutkimuskeskus&Karttakeskus. 2007. Viitattu 21.4.2020.
  5. ↑ Savon historia v. 1617-1721 savonhistoria.fi. Viitattu 29.7.2023.
  6. ↑ a b Riekki Helena: Järviliikennettä Pohjois-Savossa, s. 100 s.. Kuopio: Kuopion museo, Kulttuurihistoriallinen osasto, 1978. ISBN 9519383123, 9789519383125.
  7. ↑ Jussi Kivinen: Sisävesien mikrotonnisto, väitöskirja, 410 s. Jyväskylän Yliopisto. 2016. Viitattu 22.4.2020.
  8. ↑ Postihallistus: Arkistoitu kopioPostihallituksen yleinen kirjelmä no 9, 1923 postimuseo.fi. 1923. Arkistoitu 21.12.2022. Viitattu 9.5.2020.
  9. ↑ G. Kock: Laivat, Saimaan laivavarustamoita Pörssitieto.fi. 2019. Viitattu 23.4.2020.
  10. ↑ Lillin kippari A. Räsänen: Höyryvenhe Lillin:n aikataulu Savo-Karjala-lehdessä Ilmoitus. 16.9.1895. Viitattu 27.4.2020.
  11. ↑ Leppävirran Höyrylaiva Oy: Leppävirta III:n aikataulu Pohjois-Savo-lehdessä Ilmoitus. 12.7.1905. Viitattu 23.4.2020.
  12. ↑ Sotkan Höyryvenhe Oy:n johtokunta: s/s Sotkan aikataulu Savon Sanomissa Ilmoitus. 17.6.1920. Viitattu 23.4.2020.
  13. ↑ Uutinen Pohjois-Kallaveden Höyrylaiva Oy:n yhtiökokouksesta: Päätös s/s Kalervon reitistä, Savon Sanomat Uutinen. 3.3.1936. Viitattu 12.2.2021.
  14. ↑ SUOMEN VIRALLINEN TILASTO, X IX, TIE- JA VESIRAKENNUSHALLITUKSEN KERTOMUS, s. 40 doria.fi. 1943. Viitattu 22.11.2020.
  15. ↑ Tilastokeskuksen rahanarvonmuunnin s/s stat.fi. Viitattu 25.11.2020.
  16. ↑ Puutossalmen lossin aikataulu finferries.fi. Viitattu 22.11.2020.
  17. ↑ Miettilän mylly, kohta 6:13-6:23 youtube.com. Viitattu 24.8.2021.
  18. ↑ Uusi Savotar-lehti, s. 2 Uutinen Kuopion lääninvankilan hankintahuutokaupasta. 25.11.1911. Viitattu 7.5.2020.
  19. ↑ Aaro Soininen: Uusi Savo-lehti, s. 4 Ilmoitus. 30.9.1902. Viitattu 26.4.2020.
  20. ↑ Aaro Soininen: Uusi Savo-lehti, s. 2 Ilmoitus. 18.8.1903. Viitattu 2.5.2020.
  21. ↑ Savon Sanomat: Uutinen Savon Sanomissa Artikkeli. 31.5.1928. Viitattu 4.3.2022.
  22. ↑ Savon Sanomat: Uutinen "Spriin kuljetus rahtilaivoissa Kuopioon" Savon Sanomissa Artikkeli. 1.7.1926. Viitattu 4.3.2022.
  23. ↑ Savo-Karjala-lehti, s. 1 Kirkollisia ilmoituksia. 1.2.1901. Viitattu 26.4.2020.
  24. ↑ Savo-Karjala-lehti, s. 1 Ilmoitus. 14.1.1901. Viitattu 2.5.2020.
  25. ↑ Päivi Lipponen: Kansakouluhanke valtion, kunnan ja kyläyhteisöjen vallanjaon haasteena, Kansakoulujen perustaminen Kuopion maalaiskunnassa vuoteen 1907 mennessä, väitöskirja (yht. 412 s.), s. 239-242 Helsingin Yliopisto. 2006. Viitattu 24.4.2020.
  26. ↑ Vehmersalmen kunnanvaltuusto: Pöytäkirja 16.6. 2003. Vehmersalmen kunta.
  27. ↑ Puutosmäen hautausmaa Kuopion Ev. lut. seurakunnat, web-sivut. Viitattu 24.4.2020.
  28. ↑ Timo Soininen: Puutosmäen ja Juonionlahden kyläkuntien yhteinen hautausmaa,s. 22-23 Soinisten Puumerkki, Soinisten sukuseuran lehti. 2012. Viitattu 3.5.2020.
  29. ↑ Soisalon Soinisia Kirkko ja Koti No 15, s. 4. 2012. Viitattu 24.2.2023.
  30. ↑ Pohjois-Soisalon vesiosuuskunta web-sivut. Viitattu 24.4.2020.
  31. ↑ Arvo M. Soininen: Pohjois-Savon asuttaminen keski-ja uuden ajan vaihteessa, 453s. Suomen Historiallinen Seura. 1961. Viitattu 24.4.2020.
  32. ↑ Savon historia, kappale "Rakentajia ja rakennusaineita" Kalkinpolttoa Kalkkisaaressa Edita. 2019. Viitattu 29.6.2020.
  33. ↑ Tekniska Föreningens i Finland förhandlingar nro 2-3 s. 49, 1.1.1889 Tekniska Föreningens i Finland. Viitattu 29.11.2020.
  34. ↑ A. Soininen, D. Eronen, T. Kovanen: JP-Kalamatkat, Ohjelmapalvelujen kehittäminen matkailukalastuksessa laadullisen kenttätyön menetelmin, 30 s. Savonia Ammattikorkeakoulu, muu raportti. 2015. Viitattu 30.12.2022.
  35. ↑ Koneurakointi Ari Soinisen verkkosivu koneurakointiarisoininen.fi. Viitattu 30.12.2022.
  36. ↑ Muistot "Arkkitehti Annikki Hyötyniemi-Hirvelä" Helsingin Sanomat 16.3. 2019 hs.fi. Viitattu 9.4.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juonionlahti&oldid=22291778”