Jukagiirit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
jukagiirit
Yukaghirs.jpg
Jukagiirejä Jakutiassa 1905.
Kokonaismäärä 1 500
Asuinalue Sahan tasavalta, Magadanin alue
Kieli (kielet) jukagiiriset kielet
Uskonto (uskonnot) ortodoksisuus, šamanismi

Jukagiirit (pohjoisjukagiiriksi odul, eteläjukagiiriksi detkil, ven. Юкагиры) ovat Koillis-Siperiassa Kolyma- ja Indigirkajokien varsilla, pääasiassa Venäjään kuuluvassa Sahan tasavallassa asuva kansa. Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan jukagiirejä oli 1 509 (1989 1 112), mutta pienempiäkin lukuja on esitetty[1]. Jukagiirien asuinalueella elää runsaasti erilaisia etnisiä ryhmiä ja joskus ihmiset eivät ole varmoja mihin ryhmään kuuluvat. Yleinen tilanne voi olla esimerkiksi venäläisen tai ukrainalaisen tilapäistyöntekijäisän ja puoli- tai neljännesjukagiiriäidin lapsi, joka rekisteröidään jukagiiriksi. [2]

Monet tutkijat pitävät jukagiirejä Arktiksen vanhimpana kansana. Heitä on joskus kutsuttu myös jääihmisiksi.[3]

Jukagiirit jaetaan kahteen ryhmään: tundrajukagiirit ja taigajukagiirit. Tundrajukagiirit asuvat Ala-Kolyman alueella Sahan tasavallassa ja taigajukagiirit puolestaan Ylä-Kolyman alueella Sahan tasavallassa sekä Srednekanskyn piirissä Magadanin alueella. Jukagiirien pääelinkeinot ovat poronhoito, metsästys ja kalastus.

Jukagiirit puhuvat kahta jukagiiriläisiin kieliin kuuluvaa kieltä. Usein näitä pidetään saman kielen murteina, jolloin kyseessä olisi isolaattikieli.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjä valloitti jukagiirien asuinalueet 1600-luvulla. Tuolloin jukagiirien asuinalue oli nykyistä laajempi. Se ulottui Lenajoelta Anadyrjoelle. Venäjän vallan alle joutumisen jälkeen jukagiirien määrä on pienentynyt. Syinä mainittakoon heille aiemmin tuntemattomat taudit, sodat ja venäläistämispolitiikka. Jukagiirit ovat myös sulautuneet naapurikansoihin jakuutteihin, eveneihin ja venäläisiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ethnologue.com
  2. http://ling.uni-konstanz.de/pages/home/nikolaeva/documentation/intro/yukaghirs.html
  3. Tshuner Taksami: Venäjän pohjoiset kansat (Arktiset sivilisaatiot, Tampereen museoiden julkaisuja 62)
  4. Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]