Juho Savio
Juho Savio (25. joulukuuta 1899 Hartola – 3. marraskuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen ekonomi, kirjailija, suomentaja ja Intian kunniapääkonsuli (Honorary Consul General for India)[1].
Savio valmistui ekonomiksi vuonna 1922. Hän toimi G:A:Serlachius AB:n kirjeenvaihtajana, kassanhoitajana ja tilastonhoitajana vuosina 1918-1919 ja 1920-1921 sekä sen jälkeen Suomen Sahanomistajayhdistyksen kirjeenvaihtajana vuoteen 1923.
Siirryttyään Ranskaan hän toimi aluksi Jules Meensin puutavaraliikkeessä Rouenissa ja sitten G.F. Neame & Co. Ltd:llä Pariisissa. Palattuaan takaisin Suomeen vuonna 1925 hän toimi Suomen Puuliiton Myynti Oy:n prokuristina ja sitten johtokunnan jäsenenä sekä Suomen Propsinviejien yhdistyksen sihteerinä ja asiamiehenä. Vuonna 1931 hän tuli Aunuksen Puuliike Oy:n apulaisjohtajaksi, ja työskenteli samanaikaisesti Oy Woodsellers AB:ssa, jonka johtokunnan jäsenenä hän oli vuosina 1933-39. Ennen talvisotaa hän siirtyi Enso-Gutzeit Oy:n palvelukseen, kunnes hän kesällä 1941 tuli Foresta Oy:n johtajaksi. Oltuaan sitten Suomen puunvalmisteteollisuuden vientiyhdistyksen toimitusjohtajana 1945-48, hän siirtyi 1948 Puutalo Oy:n kaupalliseksi johtajaksi, missä tehtävässä hän toimi myös sen jälkeen, kun Puutalo Oy muuttui Myyntiyhdistys Puutaloksi. Hän oli myös Suomalaiset Intian ystävät ry:n perustajajäsen ja hallituksen puheenjohtaja vuosina 1949-1963.[2] Intian kunniapääkonsuliksi johtaja Savio nimitettiin vuonna 1953.[3]
Savio oli puutavaramies, joka ilmeisesti aluksi liikeasioissa oli perehtynyt Intian oloihin ja sitten ruvennut harrastamaan Intiaa muutenkin, muun muassa Suomen Intian ystävien perustajajäsenenä ja ennen kaikkea kääntäjänä. Jo 1952 hän julkaisi sanskrit-otteilla varustetun pienen ”Upanishad”-valikoiman. Vuonna 1962 hän julkaisi noin 450 sivua käsittävän lyhennelmän ”Ramayana”-eepoksesta, ja seuraavana vuonna melkein saman kokoisen lyhennelmän yhtä kuuluisasta ”Mahabharata”-kansaneepoksesta. [4]
Ulkoasiainministeriön ja Intian vastaavan viranomaisen välisestä kirjeenvaihdosta vuodelta 1953 ilmenee, että Juho Savion virallinen nimike oli kunniapääkonsuli. Asia vahvistettiin molemmista maista saaduin lausunnoin. ”Kun herra Savio ei ole liikkeensä toimeenpaneva johtaja, Intian ulkoministeriö alkuaan oli epätietoinen siitä, olisiko hänet nimitettävä pääkonsuliksi vai vain konsuliksi. Päätöksen oli kuitenkin ratkaissut hra Savion ansioituminen Intian hyväksi Suomalaiset Intian Ystävät -nimisen yhdistyksen puheenjohtajana.” [5]
Juho Saviolla oli kaksi veljeä, Joel (k.1943) ja Pauli Savio sekä sisar Salli Savio (k.1996).[6]tarvitaan parempi lähde Ekonomi Veli-Juhani Savio oli Joel Savion poika.
Kirjallinen tuotanto, suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juho Savion keskeinen kirjallinen tuotanto: [7]
- Intialaista viisautta ; toim. Juho Savio. WSOY 1961, 3. painos 1963, 4. painos 1969, 5. painos 1973, 6. painos 1999
- Juho Savio. Puuteknillinen luentosarja. 1. Helsinki : Puutekniikan tutkimuksen kannatusyhdistys, 1931.
- Upanišadit / [selittänyt] C. Rajagopalachari ; suom. toukokuussa 1949 ilmestyneestä neljännestä painoksesta Juho Savio. Helsinki : Ruusu-risti, 1952. Itäm. kielit.
- Ramajana / Shudha Mazumdarin kertomana ; suom. Juho Savio. Porvoo : WSOY, 1962.
- Mahabharata / C. Rajagopalacharin kertomana ; suom. Juho Savio. Helsinki : WSOY, 1963. Suom.
- Idealistinen elämänkatsomus / Sarvepalli Radhakrishnan ; suom. Juho Savio. Porvoo ; Helsinki : WSOY, 1966. Filosofia
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus Helsingin Sanomat 9.11.1965.
- ↑ Suomi-Intia Seura ry.
- ↑ Ulkoasiainministeriön 3.12.1953 päätösasiakirja 16976
- ↑ Helsingin Sanomat 16.11.1963.Artikkeli: Intian kansalliseepos, Juho Savion käännöstyön arviointi, kirjoittanut K.Sorainen.
- ↑ Ulkoasiainministeriö 20/363, New Delhissä oleva lähetystö, raportti 17, 8.4.1953. Asia: Intialle kunniapääkonsuli Helsinkiin.
- ↑ Lähteenä Juho, Joel- Ja Salli Savion omaiset.
- ↑ Kansalliskirjaston tietokanta Fennica