Jorma Valo
Jorma Johannes Valo (7. joulukuuta 1929 Viipuri – 26. marraskuuta 2014 Espoo)[1] oli suomalainen kenraaliluutnantti.
Jorma Valon vanhemmat olivat opettaja Armas Fredrik Valo ja Toini Elisabet Saxberg. Hänen puolisonsa vuodesta 1962 oli Eine Marita Gabriellsson. Valo tuli ylioppilaaksi 1949, suoritti Kadettikoulun 1953 ja Sotakorkeakoulun 1962. Hän opiskeli myös U.S. Army Command and General Staff Collegessa 1967–1968. Valo toimi Pioneerirykmentin ja 3. Prikaatin joukkueenjohtajana 1953–1954, Reserviupseerikoulun opetusupseerina 1955–1960 sekä Pääesikunnan toimistoupseerina 1962–1963, toimistopäällikkönä 1968–1971, osastopäällikkönä 1973–1979 ja huoltopäällikkönä vuodesta 1984. Sotakorkeakoulun opettaja Valo oli 1965–1966 ja Pioneerirykmentin toimistopäällikkö 1966–1967.[2] Hän oli puolustusministeriön sotilasasiainosaston osastopäällikkö 1979–1984.[3][2] Reserviin Valo siirtyi vuonna 1989.[4][5]
Valo ylennettiin vänrikiksi 1950, luutnantiksi 195, yliluutnantiksi 1957, kapteeniksi 1960, majuriksi 1966, everstiluutnantiksi 1971, everstiksi 1976, kenraalimajuriksi 1980 ja kenraaliluutnantiksi 1987.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 21.12.2014 s. C 32
- ↑ a b c Irja Hämäläinen, Risto Rantala, Hannakatri Hollmén (toim.): Kuka kukin on 1994, s. 1036. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7.
- ↑ Facta 2001, WSOY 1985, 17. osa, palsta 610
- ↑ Lukkari, Jussi: Jorma Valo siirtyy reserviin. Hakku 66 (1989): 4, ss. 44-46
- ↑ WSOY Iso Tietosanakirja 10. osa, s. 109, WSOY 1997