Jokisaamelaiset

Jokisaamelaisten ryhmällä tarkoitetaan pysyvämmin joen luona asuvia ja kalastuksesta, erityisesti lohenpyynnistä toimeentulonsa saavia saamelaisia. Maatilatalous voimistui jokisaamelaisten asutusalueella maailmansotien jälkeen vähitellen aina 1980-luvulle asti, jolloin se alkoi menettää merkitystään erityisesti Suomessa valtion paketoidessa peltoja ja Pohjois-Suomen väestön alkaessa muuttaa varsinkin Ruotsiin 1970-luvulta lähtien. Jokisaamelaisia on ennen kaikkea Tenojoen ja sen sivujoen Utsjoen ja latvajokien, Inari- ja Kaarasjoen, sekä jälkimmäiseen laskevan Jiešjoen varsilla, mutta myös Alattionvuonoon laskevan Altajoen, joka virtaa yläjuoksullaan Koutokeinojoki-nimisenä, varsilla. Altajoen varren Masi (Máze) on huomattava saamelainen asutuskeskus Koutokeinon ja Alattion puolivälissä. Jokisaamelaisasutusta on myös Jyykeän (Lyngen) Kaivuonoon (Kåfjord) laskevan joen ja Raisivuonoon (Reisafjord) laskevan Reisjoen varrella. Jokisaamelaiset harjoittavat myös maatilataloutta, jonka merkitys on alkanut paikoin ohittaa jopa kalastuksen.