John Wallis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John Wallis

John Wallis (23. marraskuuta 161628. lokakuuta 1703) oli johtava Newtonia edeltävän ajan englantilainen matemaatikko. Hän oli pappi ja kuningasmielinen, vaikka Cromwellin hallinto käytti häntä salasanomien selvittämiseen. Vallankumouksen jälkeen hänestä tuli kuninkaan kappalainen ja Royal Societyn perustajajäsen.

Wallisin tärkein anti matematiikkaan liittyy infinitesimaaliseen analyysiin. Wallis muun muassa käytti ensimmäisenä nykyistä äärettömän merkkiä \infty.[1] Hänen tunnetuin saavutuksensa kuitenkin on Wallisin tulo, jonka avulla voi laskea piin (π):

 \frac{2}{1} \cdot \frac{2}{3} \cdot \frac{4}{3} \cdot \frac{4}{5} \cdot \frac{6}{5} \cdot \frac{6}{7} \cdot \frac{8}{7} \cdot \frac{8}{9} \cdots = \frac{\pi}{2}

Juuri Wallis kertoi Newtonille ensimmäisenä vuonna 1695, että Manner-Euroopassa differentiaali- ja integraalilaskentaa pidetään Leibnizin keksimänä. Tästä alkoi kuuluisa kiista Leibnizin ja Newtonin kannattajien välillä.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tractatus de sectionibus conicis (Tutkielma kartioleikkauksista) 1655
  • Arithmetica infinitorum (Äärettömän aritmetiikka) 1655
  • Treatise of Algebra, Both Historical and Practical (Sekä historiallinen että käytännöllinen algebraa käsittelevä tutkielma) 1685

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Osmo Pekosen (Helsingin Sanomat 12. lokakuuta 2010) mukaan Wallis otti kaatuneen kahdeksikon äärettömän symboliksi muistutuksena "luomisen kahdeksannesta päivästä", joka on yhtä kuin iankaikkisuus.
Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.