Johann Heinrich Pestalozzi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johann Pestalozzi

Johann Heinrich Pestalozzi (12. tammikuuta 1746 Zürich, Zürichin kantoni17. helmikuuta 1827 Brugg, Aargaun kantoni) oli sveitsiläinen pedagogi. Pestalozzi perusti tilalleen Neuhofiin (Aargaun kantonissa) köyhien lasten kasvatuslaitoksen (lakkautettu 1780) sekä johti 17981825 erilaisia kasvatuslaitoksia Stanzissa, Burgdorfissa ja Yverdonissa (180525).

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäätyään isästään varhain orvoksi sai Pestalozzi peruskasvatuksen äidiltään. Opiskellessaan Zürichin yliopistossa oli hän paljon tekemisissä reformipuolueen kannattajien kanssa. Näin hänen varhaiset vuotensa kuluivat kansan syvien rivien tilanteen puolesta toimien. Tällä oli oma vaikutuksensa myös hänen myöhempään ajatteluunsa. Kuitenkin poliittinen toiminta jäi melko pian ja Pestalozzi suuntautui kasvatukseen sekä teoriassa että käytännössä.

Avioiduttuaan Pestalozzi osti melkoisen alan maata. Kuitenkin hänen suunnitelmansa romahtivat, sillä hän ei ollut asiantuntija maatalouden alalla. Kuitenkin jo ennen tätä hän oli perustanut maatilakoulunsa ja Pestalozzi aloitteli myös kirjallista uraansa.

Ranskalaisten 1798 suorittama Sveitsin valtaus toi esiin myös Pestalozzin hyvinkin sankarilliset piirteet. Hän kokosi joukon osattomiksi jääneitä nuoria tyhjään luostariin ja aloitti siellä heidän opetuksensa. Tämä toiminta keskeytyi, kun ranskalaiset tekivät luostarista sotilassairaalan. Vuonna 1802 hän muutti Pariisiin, jossa hän toimi kansanedustajana. Tässä toimessa hän yritti mahdollisimman tehokkaasti saada Napoleonin huomion myös kansallisen opetuksen kysymyksiin. Mutta suurelta sotasankarilta ei juuri liiennyt aikaa niin pienille kysymyksille.

Vaikutteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvatusteorioitaan luodessaan Pestalozzi seurasi monien häntä edeltäneiden kasvatusteoreetikkojen ajatuksia. Comeniuksen ja myös Jean-Jacques Rousseaun tavoin hänkin katsoi kaiken tiedon perustuvan oppijan tekemään havaintoon. Tämä tieteellisen empirismin piiriin kuuluva periaate syntyi kun filosofi John Locke pyrki todistamaan ranskalaisen René Descartesin materiaa ja tietoisuutta koskevien käsitysten todenpitämättömyyden.

Pestalozzin kasvatusajatuksissa näkyvät selvästi kuitenkin eritoten yhteiskuntafilosofi Jean Jacques Rousseaun ajatukset kasvatuksesta. Heillä kummallakin on hyvin yhtenäinen käsitys luonnosta, Rousseau kehitti itse tähän perustuen hyvin tunnetun sanonnan ”paluu luontoon”. Pestalozzi tarkensi tätä yksinkertaiseksi toteamukseksi kiteytynyttä ajatusta siten, että hänen mukaansa ihmisen luonnossa on aina jotain aitoa ja luonnollista, ja että hyvällä kasvatuksella ja opetuksella tuo kaikki saadaan esiin. Tuo esille saatava luonnollinen asia on ihmisen pyrkimys rehellisyyteen, oikeudenmukaisuuteen, totuudellisuuteen ym. ns. hyveelliseen toimintaan.

Kasvatusperiaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pestalozzi opettaa (1882)

Pestalozzin kasvatusopin mukaan kansa kokonaisuudessaan on kasvatuksen avulla kohotettava parempaan taloudelliseen toimeentuloon ja korkeampaan henkiseen tilaan. Ihmistä ei ollut kehitettävä vain tietopuolisesti, vaan myös tunne-elämä oli jalostettava ja käytännöllisistä taidoista pidettävä huolta. Täten kasvatettaisiin sopusointuinen siveellinen persoonallisuus.

Koska ympäristötekijöillä oli selkeä vaikutus ihmisen kaikinpuoliseen kehitykseen, niin tästä Pestalozzin mukaan seuraa automaattisesti, että olemassa olevat olosuhteet säätelevät yksilön ja yhteisön kasvamisen mahdollisuuksia sekä näin rajoittavat hänen kasvuaan täydelliseen ihmisyyteen eli kasvamista oikeuteen ja totuuteen. Näiden ympäristötekijöiden vaikutusta voidaan vähentää kasvatuksen avulla. Oikean kasvatuksen tuloksena syntyy ihminen, joka pystyy vaikuttamaan vallitseviin olosuhteisiinsa ja koko ympäristöönsä niitä paremmiksi muuttaen.

Pestalozzin näkemykset ihmisyydestä ja siihen vaikuttamisesta perustuvat yhteiskunnan toimintaan. Jokaisella ihmisellä onkin hänen mukaansa oma paikkansa koko yhteiskunnan rakenteessa, siksi hänen subjektiivinen kykynsä vaikuttaa muokkaavasti tämän yhteiskunnan eli ihmisen oman ympäristön on tärkeä. Vain opetuksen kautta ihminen pääsee Pestalozzin mukaan tilanteeseen, jossa tuon yhteiskunnan ja ympäristön vaikutus ensiksi vähenee ja myöhemmin lakkaa kokonaan. Ihminen on siis tiedostanut oman minänsä, sisäisen luontonsa ja siten luonnollisen olemuksensa.

Keskeisenä pedagogisena menetelmänä Pestalozzi korosti havaintoa. Hän itse rakensi useita opetuksessa käytettäviä havaintovälineitä. Tämä myös tavallaan johdatti oppimisen kohteena olevan tutustumaan asiaan ja näin se tuli hänelle tutuksi ja läheiseksi. Voidaankin todeta, että Pestalozzi oli kasvatusidealisti, jonka koko pedagoginen filosofia perustuu tuolle idealismille oppimisesta ja oppijasta, kuin myös oppimisen merkityksestä.

Pestalozzin kasvatusperiaatteet voidaan tiivistää neljään kohtaan:

  1. On esitettävä ensin konkreettinen asia ja sitten vasta siirryttävä abstraktiin käsitteistöön,
  2. On aloitettava lähiympäristöstä ennen kauempana olevaan perehtymistä,
  3. Yksinkertaiset harjoitukset edeltävät monimutkaisia.
  4. On aina edettävä asteittain ja rauhallisesti.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiselle koulutusjärjestelmälle Pestalozzilla on ollut ensiarvoisen suuri merkitys. Vuonna 1848 kun keskustelu kansanopetuksen uudistamisen tarpeesta on alkanut, julkaisee uusi suomenkielinen sanomalehti Suometar 4. helmikuuta pitkähkön kirjoituksen nimellä Löytyykö Suomessa Rahvaan kouluja? Lehti kirjoitaa mm.

" Rahvaanopetus " ja " Rahvaankoulu " ovat nimityksiä, jotka vasta noin 70 vuotta ovat nykyisessä ymmärryksessänsä tunnetut ja käytetyt.
" Joh. Henr. Pestalozzi " oli sen miehen nimi, joka sai nämä nimet ei ainoastaan kuulumaan vaan myös itse nimitetyn asian toimeen.
Syntysin Zürich'in kantonista Schweitz'in maalta, alkoi hän v. 1780 paikoilla kirjoituksillansa selittää ja omalla toimellansa näyttää, miten oikea Rahvaan- ja Lasten-opetus oisi käytettävä.

Näin lehti aloittaa kertomisensa tuosta suuresta koulutuksen uudistajasta. Ja sitten menetelmistä ja tavoitteista todetaan:

”Näissä kouluissa pitää sen tähden lasta opettaa lukemaan niin että se ymmärtää ja paikalla voipi selittää mitä hän lukee, kirjottamaan ja ajatuksiansa paperille selittämään, talonpojan tarpeeksi asti lukualaskemaan, tuntemaan Jumalata, luontoa ja sen lakia, maanpiirin asukkaita ja maita, ja täydellisesti käsittämään kansallista kutsumustansa m. m.”

Kun Suomessa vihdoin, suuriruhtinaan antamasta käskystä, päästiin liikkeelle, niin kansakoulun isäksi kohonnut Uno Cygnaeus sai voimakkaita vaikutteita juuri Pestalozzin pedagogiikasta. Myöhempi peruskoulu-uudistus oli voimakkaasti Pestalozzin kasvatusfilofisten aatteiden sävyttämä. Myös monissa muissa maissa Pestalozzin vaikutus on ollut voimakas, siitä kertoo jo mainittu Suomettaren artikkelikin.

Pestalozzin julkaisuja (suomennettu)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lienhard ja Gertrud (1902, 1904 ja 1935)
  • Erakon iltahetki (1902)
  • Kuinka Gertrud opettaa lapsiansa (1915 ja 1933)
  • Joutsenlaulu (1933)
  • Tutkimukseni luonnonkulusta ihmissuvun kehityksessä (1997)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Castrén, Zachris; Johan Henrik Pestalozzi : kansanvalistuksen sankari (1900)
  • Hämäläinen, J.; Johan Heinrich Pestalozzi – luonnonmukaisuuden puolustaja ja sosiaalisen kasvatuksen tienraivaaja. In Huhmarniemi, R., Skinnari S., Tähtinen, J. (toim.); Platonista transmodernismiin. Juonteita Ihmisyyteen, ihmiseksi kasvamiseen, oppimiseen, kasvatukseen ja opetukseen (2001)
  • Kuosmanen, Risto; Johan Heinrich Pestalozzi : suuren kasvattajan elämä ja teokset pääpiirteissään esitettyinä / Risto Kuosmanen (1927)
  • Toivio, Jaakko; Pestalozzis "Lebenskrise" und seine Auffassung vom Menschen. Helsinki : Suomalainen tiedeakatemia, 1955.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johann Heinrich Pestalozzi.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Johann Heinrich Pestalozzi -sitaatteja.