Jeanne Dielman
| Jeanne Dielman | |
|---|---|
| Jeanne Dielman, 23 quai du Commerce, 1080 Bruxelles | |
 |
|
| Ohjaaja | Chantal Akerman |
| Käsikirjoittaja | Chantal Akerman |
| Tuottaja | |
| Kuvaaja | Babette Mangolte |
| Leikkaaja | Patricia Canino |
| Pääosat | Delphine Seyrig |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä |
The Criterion Collection Netflix Cirko Film |
| Ensi-ilta | 1975 |
| Kesto | 201 min |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Jeanne Dielman[1][2] (Jeanne Dielman, 23 quai du Commerce, 1080 Bruxelles) on Chantal Akermanin käsikirjoittama ja ohjaama belgialais-ranskalainen kokeellinen draamaelokuva vuodelta 1975. Yli kolmituntinen elokuva seuraa kolmea päivää keski-ikäisen ja keskiluokkaisen leskirouvan kotiin sidottua elämää apaattisen teinipojan äitinä ja kuvaa pedanttisen tarkasti naisen kotiaskareita, jotka keskeytyvät iltapäivisin maksullisen seksin tarjoamiseen. Kolmantena päivänä Jeannen elämä murtuu. Nimiosaa esittää Delphine Seyrig.[3][4]
Elokuvan kerronta perustuu kiinteään kameraan, pitkiin kuviin ja vain harvoihin leikkauksiin. Elokuvan tyylin määrittely on ollut tutkijoille hankalaa, sitä on luonnehdittu muun muassa feministiseksi ja etnografiseksi. Monet 1970-luvun avantgarde-elokuvantekijät sanoutuivat irti sen tyylistä. Suurelle yleisölle elokuva on jäänyt vieraaksi, mutta elokuvatutkijat etenkin Ranskassa, Espanjassa ja englanninkielisissä maissa ovat käsitelleet sitä laajasti.[3][4]
Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti Jeanne Dielmanin kaikkien aikojen 20 parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[5]
Joulukuussa 2022 Jeanne Dielman nousi kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi Britannian filmi-instituutin (BFI) kerran vuosikymmenessä tekemässä Sight & Sound -elokuvalehden kyselyssä. Jeanne Dielman syrjäytti vuodesta 2012 kyselyn kärkipaikalla olleen Alfred Hitchcockin Vertigo – punaisen kyyneleen. Sitä ennen listakärjessä oli Citizen Kane neljänkymmenen vuoden ajan.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jeanne Dielman - Yle Areena areena.yle.fi.
- ↑ Maailman parhaaksi valittu elokuva saa katsojan lopulta jo odottamaan armahdusta hs.fi.
- ↑ a b Jeanne Dielman, 23 Quai du Commerce, 1080 Bruxelles (1976). Kansallinen audiovisuaalinen instituutti – KAVI. Arkistoitu 16.11.2018. Viitattu 14.11.2018.
- ↑ a b Alitalo, Tuike: Naisen näkökulma: 150 senttiä. Jeanne Dielman, nykyelokuvan tuntematon merkkiteos. Helsingin Sanomat, 19.10.1988. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Jeanne Dielman: Film directed by woman picked as best ever 2.12.2022. BBC, bbc.com. Viitattu 2.12.2022. (englanniksi)
| ||||||||||||||
