Jean-Philippe Rameau

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jean-Philippe Rameau.

Jean-Philippe Rameau (25. syyskuuta 1683 Dijon12. syyskuuta 1764 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä ja musiikinteoreetikko. Myös hänen isänsä oli muusikko. Rameau opiskeli aluksi lakia mutta kiinnostui sittemmin musiikista. 17-vuotiaana Rameau matkusti Italiaan soittamaan eri soittimia ansaitakseen elantonsa. Rameau ei pitänyt italialaisesta säveltaiteesta ja siksi poikkesi monesta muusta senaikaisesta säveltäjästä. Italiasta palattuaan hän toimi urkurina ja pääsi kuuluisan urkurin Louis Marchandin oppilaaksi. Rameau sävelsi muun muassa oopperoita ja muuta näyttämömusiikkia, soitinmusiikkia, kantaatteja ja motetteja. Hänen tunnetuimpiin oopperoihinsa kuuluu Hippolyte et Aricie.

Rameau oli merkittävä musiikinteoreetikko: hänen kirjansa Traité de l’harmonie ja Nouveau système de musique théorique olivat ensimmäisiä tonaalisen musiikin teoreettisia esityksiä. Kirjoissa esitettiin ajatus sävelasteikon perusnuoteista ja siitä, että soinnut säilyvät samoina inversioissa.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Verba, Cynthia: Dramatic Expression in Rameau’s Tragédie en Musique: Between Tradition and Enlightenment. Cambridge: Cambridge University Press, 2013. ISBN 978-1-107-02156-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.