Jean-Philippe Rameau

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jean-Philippe Rameau

Jean-Philippe Rameau (25. syyskuuta 1683 Dijon12. syyskuuta 1764 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä ja musiikkiteoreetikko. Myös hänen isänsä oli muusikko. Rameau opiskeli aluksi lakia, mutta kiinnostui myöhemmin musiikista. 17-vuotiaana Rameau matkusti Italiaan soittamaan mitä erilaisimpia soittimia ansaitakseen elantonsa. Rameau ei pitänyt italialaisesta säveltaiteesta ja poikkesi sillä tavoin monesta senaikaisesta säveltäjästä. Italiasta palattuaan hän toimi urkurina ja pääsi kuuluisan urkurin Louis Marchandin oppilaaksi. Rameau sävelsi muun muassa oopperoita ja muuta näyttämömusiikkia, instrumentaalimusiikkia, kantaatteja ja motetteja. Hänen tunnetuimpiin oopperateoksiinsa kuuluu Hippolyte et Aricie.

Rameau oli merkittävä musiikinteoreetikko, hänen kirjansa Traité de l’harmonie ja Nouveau système de musique théorique olivat ensimmäinen tonaalisen musiikin teoreettinen esitys. Kirjoissa esitettiin ajatus sävelasteikon perusnuoteista ja siitä, että soinnut säilyvät samoina inversioissa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.