Jan Ladislav Dusík

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dusíkin muotokuva, 1867.

Jan Ladislav Dusík (Dussek) (12. helmikuuta 1760 Čáslav, Böömi20. maaliskuuta 1812 Saint-Germain-en-Laye) oli tšekkiläinen pianisti ja säveltäjä. Dusík oli ensimmäisiä kiertäviä virtuooseja, jonka laulavaa soittotyyliä ihailtiin yleisesti.[1]

Dusík suoritti Prahassa teologian oppiarvon, mutta oli jo lapsesta suuntautunut musiikkiuralle. Hän aloitti uransa Amsterdamissa, mutta siirtyi vielä opiskelemaan Hampuriin Carl Philipp Emanuel Bachin johdolla. Hän kiersi Venäjällä, Liettuassa, Ranskassa, Italiassa, Saksassa ja Englannissa, jossa hän asui 12 vuotta vuodesta 1790 lähtien. Dusík meni Englannissa myös naimisiin ja perusti vaimonsa kanssa musiikkikaupan, mutta jätti lopulta vaimonsa ja pakeni velkojiaan mannermaalle. Preussin prinssi Louis Ferdinand, joka oli itsekin varsin hyvä pianisti, oli hänen läheinen ystävänsä. Kun prinssi kaatui taistelukentällä, Dusík ei toipunut menetyksestä. Viimeisinä vuosinaan hän lihoi siinä määrin, ettei juuri noussut sängystä, ja kärsi alkoholismista.[1]

Dusíkin sävellykset on suureksi osaksi unohdettu, vaikka niissä esiintyykin paikoitellen jopa profeetallista Chopinin, Schumannin ja Brahmsin ennakointia. Dusík oli ensimmäinen pianisti, joka ryhtyi esiintymään konserteissaan kylki yleisöön päin. Hän oli ensimmäinen säveltäjä, joka merkitsi sävellyksiinsä kattavat pedaalimerkinnät. Hän myös soitti vuonna 1794 ensimmäisenä pianistina julkisesti kuusioktaavista pianoa. Felix Mendelssohn piti Dusíkia ihmelapsena, mutta katsoi myös, ettei tämä koskaan täysin hyödyntänyt lahjojaan. François Joseph Fétis, joka oli tuolloin Euroopan parhaita kriitikoita, kirjoitti 1808 Dusíkin soiton ylittävän kaiken, mitä hän oli koskaan kuullut. Dusíkin kilpailija Friedrich Kalkbrenner myönsi, että kukaan toinen hänen kuulemansa pianisti ei vanginnut yleisöään kuten Dusík.[1]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jan Ladislav Dusík.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Harold C. Schonberg: The Great Pianists, s. 62–67. Simon & Schuster, 1987. ISBN 0-671-63837-8. (englanniksi)