Jakov Smuškevitš

Jakov Smuškevitš
Jakov Smuškevitš
Henkilötiedot
Syntynyt	14. huhtikuuta 1902 Rokiškis, Venäjä
Kuollut	28. lokakuuta 1941 (39 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Neuvostoliitto
Palveluvuodet	1918–1941
Taistelut ja sodat	Ensimmäinen maailmansota Espanjan sisällissota Halhin-Golin taistelut
Sotilasarvo	kenraaliluutnantti

Jakov Vladimirovitš Smuškevitš (14. huhtikuuta 1902 – 28. lokakuuta 1941) oli neuvostoliittolainen lentokenraaliluutnantti sekä puna-armeijan ilmavoimien, VVS:n, komentaja talvisodan aikana. Hänet pidätettiin 8. kesäkuuta 1941 ja teloitettiin tuomiotta 28. lokakuuta 1941. Myöhemmin häntä ei rehabilitoitu.

Ilmavoimien toimintaan liittyi suurta kritiikkiä. Puolustusasian kansankomissaari Kliment Vorošiloville valitettiin, että ”Lento-osastojen taisteluosaamisen taso on mitä alhaisimmalla tasolla… pommittajat eivät osaa lentää ja erityisesti eivät osastoissa. Tähän liittyen ei ole mahdollista kehittää tuliyhteistoimintaa ja torjua massiivisella tulella vastustajan hävittäjien hyökkäyksiä. Tämä antaa vastustajalle mahdollisuuksia antaa mitättömin voimin tuntuvia iskuja… Suunnistustaito on hyvin heikko, joka johtaa suureen määrään harhailuja (näin dokumentissa – P. A.) jopa hyvässä säässä, huonossa näkyvyydessä ja yöllä - massiivisiin harhailuihin. Lentäjä, valmistautumaton reitille ja sidoksissa siihen, että vastuu suunnistuksesta on tähystäjällä on leväperäinen lennolla eikä osaa suunnistaa, luottaen lentotähystäjään. Massiiviset harhailut heijastuvat turmiollisesti yksikköjen taistelukykyyn, ne johtavat suuriin tappioihin ilman mitään vastustajan toimenpiteitä ja murentavat miehistöjen uskoa omiin voimiin. Se vuorostaan saa komentajat odottamaan viikkojakin hyvää säätä, mieluummin kuin pudottaa jyrkästi lentojen lukumäärää… Puhuttaessa ilma-aseen toiminnasta kokonaisuudessa, pitää kaikkein eniten puhua sen toimimattomuudesta, tai huonosta toiminnasta suurelta osin. Sillä ei saa julistaa, että meidän ilma-ase sellaisella kolossaalisella ylivoimalla kuukauden aikana ei voinut tehdä vastustajalle juuri mitään.”

Puolustautuakseen syytöksiltä Smuškevitš vetosi kalustopuutteisiin: ”Oli menossa takaa-ajo suoritettujen lentojen lukumäärän ja pudotettujen pommitonnien välillä ottamatta huomioon minkälaisia taktisia ja operatiivisia tuloksia niillä saavutettiin”, ”Meille on myös välttämätön erikoistiedustelukonetyyppi, jolla on uudenaikaiset ominaisuudet, ensimmäiseksi – nopeus. Vanhentuneen kaluston kanssa, millaisella tiedusteluilma-ase on varustettu, sota minkä tahansa vakavan vastustajan kanssa on mahdotonta.”

Hän meni arvostelussaan myös poliittiselle tasolle: ”Sodan kokemus osoitti jälleen kerran, että lentonopeus on tärkein ominaisuus, välttämätön kaikentyyppisille koneille. Täten meidän tulee kiireellä vaatia nopean kaluston rakentamista. Tässä suhteessa olemme jääneet jälkeen pääkapitalistimaista, joissa sotaa varten teollisuus toimittaa nopeita, parempia tyyppejä suurissa sarjoissa.”

Smuškevitšin selontekoon liittyen hänen seuraajansa ilmavoimien komentajana, Pavel Rytšagov, totesi Leningradin sotilaspiirin sotaneuvoston kokouksessa, että ”Me lennämme ruumisarkuilla”, mistä ilmeisesti sotaneuvoston jäsenet eivät pitäneet.

Smuškevitšin lisäksi teloitettiin Rytšagov hänen kanssaan samana päivänä ilman oikeudenkäyntiä, mutta päinvastoin kuin Smuškevitš, hänet rehabilitoitiin 23. heinäkuuta 1954. Kummatkin kuuluvat teloitetun 20 neuvostokenraaliluutnantin joukkoon.

Ura

• armeijakunnan komentaja 1937
• prikaatin komentaja 1935
• ilmavoimien tarkastaja 1940–1941, pääesikunnan avustaja ilmavoimia koskevissa kysymyksissä
• ilmavoimien komentaja 1939–1940
• ilmavoimien komentajan sijainen 1937–1939
• sotilasneuvonantaja Espanjan sisällissodassa 1936–1937
• 201. kevytpommitusprikaatin komentaja 1931–1936
• Kazanin lentosotakoulun suorittanut 1931
• lentoeskadroonan tai lentoprikaatin sotakomissaari 1922–1931