Jacqueline Ogeil
Jacqueline Ogeil on australialainen cembalisti. Hän sai musiikin kandidaatin, musiikkipedagogiikan kandidaatin ja musiikin maisterin arvot Melbournen yliopistosta. Hänen opettajinaan ovat olleet Gustav Leonhardt (Amsterdam, 1993), Colin Tilney (Toronto) ja John O'Donnell (Melbourne). Opiskeluaikoinaan hän voitti pianistina Royal South Street Competitionin Ballaratissa ja Heidelbergin Eisteddfodin. Vuonna 1989 hän sai Rotaryn stipendin nuorimpana sen 40:een vuoteen saaneena. Vuonna 1995 hänelle myönnettiin Queen Elizabeth II Silver Jubilee Trust Award ja hän eteni semifinalistiksi Young Achiever of the Year -kilpailussa.[1]
Ogeililla on ollut huomattava kysyntä säestäjänä. Hän on soittanut continuota muiden muassa Gerald Englishin, Cynthia O'Brienin, Ruth Wilkinsonin, Ensemble Gombertin, Fonte Musicalen, Lucinda Moonin, Gary Ekkelin ja nokkahuiluvirtuoosi Susanne Ehrhardtin kanssa. Ehrhardtin kanssa Ogeil kiersi Euroopassa heinäkuussa 1998 ja julkaisi levyn La Follia. Ogeil on myös esiintynyt Melbournen sinfoniaorkesterin kanssa.[1]
Ogeil on vieraillut Victorian College of the Artsin musiikkikoulun luennoitsijana vuonna 1996. Hän on myös Keski-Queenslandin musiikkikonservatorion nimikkotaiteilija. Solistina Ogeil on esiintynyt Australiassa, Euroopassa ja Kanadassa. Hänen julkaisemiinsa levytyksiin kuuluvat The Virtuoso Harpsichord (1995), Buxtehude at the Harpsichord (1997) ja La Follia (1998).[1]
Varhaisen ohjelmiston ohella Ogeil on tulkinnut myös cembalolle sävellettyjä nykymusiikkiteoksia. Hän muun muassa esitti ensimmäistä kertaa Australiassa Naji Hakimin teoksen Shasta (Five movements for harpsichord) vuonna 1994 ja teki tästä sävellyksestä maailman ensimmäisen levytyksen, jota Hakim itse ylisti. Ogeilin soittama instrumentti on Marc Nobelin vuonna 1988 Melbournessa rakentama cembalo. Kyseinen soitin on kopio 1600-luvun flaamilaisesta soittimesta, jonka rakensi Jean Couchet.[1]