Naji Hakim

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Naji Subhy Paul Irénée Hakim (s. 31. lokakuuta 1955, Beirut) on libanonilainen säveltäjä ja urkuri.[1] Hän opiskeli urkujensoittoa yksityisesti Jean Langlais'n johdolla sekä Pariisin konservatoriossa opettajinaan Roger Boutry, Jean-Claude Henry, Marcel Bitsch, Rolande Falcinelli, Jacques Castérède ja Serge Nigg.[1] Isänsä toivomuksesta hän suoritti musiikkiopintojen ohella myös insinöörin tutkinnon. Tekniikan alalla Hakim ei ole kuitenkaan työskennellyt päivääkään.

Hakim on voittanut urallaan kansainvälisiä urkukilpailuja Haarlemissa, Beauvais'ssa, Lyonissa, Nürnbergissä, St Albansissa, Strasbourgissa ja Rennesissä. Hän on toiminut urkurina muun muassa Pariisin Sacré-Cœurissä 1985–1993. Vuonna 1993 Hakim valittiin Olivier Messiaenin toivomuksesta tämän seuraajaksi Pariisin Pyhän Kolminaisuuden (La Trinité) kirkon urkuriksi.[1]

Hakim on ollut 1980-luvulta alkaen yksi merkittävimmistä ranskalaisen urkuri-säveltäjä-improvisoija-perinteen edustajista. Hänen sävellyksistään Symphonie en Trois Mouvements sai Amis l’Orgue -palkinnon 1994 ja Embrace of Fire menestyi Anton Heillerin muistokilpailussa Yhdysvaltain Tennesseessä 1986. Vuonna 1991 Académie des Beaux-Arts myönsi hänelle André Caplet -sävellyspalkinnon.[1]

Naji Hakim konsertoi maailmanlaajuisesti urkurina ja improvisoijana. Hän pitää mestarikursseja ja toimii analyysin professorina Boulogne-Billancourtin konservatoriossa sekä vierailevana professorina Royal Academy of Musicissa Lontoossa. Hakim on kirjoittanut myös oppikirjoja musiikkianalyysistä ja urkuimprovisaatiosta.[1]

Vuonna 2000 Hakim kutsuttiin jäseneksi Rooman Consociatio Internationalis Musicae Sacrae -järjestöön. Vuonna 2002 Hakim sai Kaslikin yliopiston kunniatohtorin arvon. Paavi Benedictus XVI antoi Hakimille 2007 tunnustuksen tämän ansioista katolisen kirkon hyväksi.[1]

Sävellystuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hakimin tuotantoon kuuluu sinfonia orkesterille Les Noces de l’agneau, kuusi konserttoa, yli 40 urkuteosta, kamarimusiikkia uruille ja muille soittimille, teoksia pianolle, cembalolle, harpulle, kaksi viulusonaattia, oratorion, messuja ja muuta vokaalimusiikkia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Jan Lehtola: Hakim 2011. Urkuprojekti, Metropolia-ammattikorkeakoulu. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 2.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.