Jackie Gleason

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Brendan Behan ja Jackie Gleason musikaalin Take Me Along esityksen jälkeen Gleasonin pukuhuoneessa.

John "Jackie" Herbert Gleason[1] (26. tammikuuta 1916 New York, New York24. kesäkuuta 1987 Fort Lauderdale, Florida) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja koomikko.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gleason syntyi New Yorkin Brooklynin kaupunginosassa.[2] Hän keskeytti opiskelunsa jo varhain ja elätti itsensä muun muassa biljardinpelaajana ja nyrkkeilijänä, kunnes hän päätyi lavakoomikoksi taiteilijanimellä "Jumpin' Jack" Gleason.[2] Tämän jälkeen Gleason oli jonkin aikaa Warner Brothersin sopimusnäyttelijänä ilman mainittavaa menestystä, joten hän päätyi takaisin koomikon uralle.[2]

Vuonna 1949 Gleason sai pääroolin televisiosarjassa The Life of Riley.[2] Sarja päättyi jo seuraavana vuonna, tosin se alkoi uudestaan seitsemän vuotta myöhemmin pääosassaan William Bendix.[2] 1950 Gleason korvasi Jerry Lesterin DuMont Television Networkin esittämän Cavalcade of Starsin isäntänä.[2] Sarjasta tuli DuMontin suosituin ohjelma ja se toimi ponnahduslautana Gleasonin myöhemmälle uralle.[2]

CBS:n William S. Paley tarjosi Gleasonille sopimusta, jolla hänen palkansa viisinkertaistettiin siihen verrattuna mitä Dumont oli hänelle maksanut.[2] Gleason suostui ja The Jackie Gleason Show aloitti CBS:llä 1952 ja teki hänestä valtakunnallisen tähden.[2] Gleason halusi kuitenkin menestystä myös television ulkopuolella, ja koska Gleason halusi myös säilyttää televisio-ohjelmansa, niin aikaisemmin tunnin kestoinen The Jackie Gleason Show muotoiltiin uudestaan kaudeksi 1955–1957.[2] Uudessa formaatissa ohjelman ensimmäisen puolen tunnin aikana esitettiin Gleasonin aikaisempiin sketseihin pohjautuva tilannekomediasarja The Honeymooners, ja ohjelman loppuajan esiintyivät Jimmy ja Tommy Dorsey.[2] Honeymoonersia tehtiin kaikkiaan 39 jaksoa, joita esitetään vielä nykyäänkin uusintoina yhdysvaltalaisilla televisiokanavilla.[2] Gleasonilla oli eri ohjelmillaan paikka parhaaseen katseluaikaan lähes yhtäjaksoisesti vuoteen 1970 saakka.[2]

1950- ja 1960-luvuilla, jolloin Gleasonin suosio oli korkeimmillaan, hän esiintyi yhdeksässä elokuvassa, joista hän sai Oscar-ehdokkuuden roolistaan Minnesota Fatsina elokuvassa Suurkaupungin hait.[1] Tony-palkinnon hän sai Uncle Sidin -roolista Broadway-näytelmässä Take Me Along.[1] Lisäksi hän levytti kaikkiaan 43 albumia.[1]

Gleasonin myöhemmistä elokuvista tunnetuimpiin kuuluvat kolme Konna ja Koukku -elokuvaa, joissa hän esitti seriffi Buford T. Justicea vuosien 1977 ja 1983 välisenä aikana.[1]

Gleasonilla on kaksi tähteä Hollywood Walk of Famella.[3]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gleason tapasi opiskeluaikanaan Genevieve Halfordin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1936.[1] Avioliitosta syntyi kaksi lasta ja se päättyi eroon 1969.[1] Gleasonin toinen aviopuoliso oli Beverly McKittrick, jonka kanssa hän avioitui 1970. Liitto kesti vuoteen 1974. Kolmannen avioliittonsa Gleason solmi Marilyn Taylorin kanssa 1975.[1]

Gleasonille tehtiin 1978 nelinkertainen sydämen ohitusleikkaus.[1] Vuonna 1986 hänellä diagnostisoitiin diabetes ja laskimotulehdus.[1] Gleason kuoli paksusuolen syöpään kotonaan 24. kesäkuuta 1987.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]