Jaak Allik
| Jaak Allik | |
|---|---|
 Jaak Allik vuonna 2011. |
|
| Viron kommunistinen puolue (EKP), ideologiasihteeri | |
|
maaliskuu 1990 - elokuu 1991
|
|
| Edeltäjä | Mikk Titma |
| ministeri (Vähin II hallitus) | |
|
17.4.1995–6.11.1995
|
|
| ministeri (Vähin III hallitus) | |
|
1.1.1996–17.3.1997
|
|
| kulttuuriministeri (Vähin III hallitus) | |
|
1.1.1996–17.3.1997
|
|
| Edeltäjä | Jaak Aaviksoo |
| Seuraaja | Jaak Allik |
| kulttuuriministeri (Siimannin hallitus) | |
|
17.3.1997–25.3.1999
|
|
| Edeltäjä | Jaak Allik |
| Seuraaja | Signe Kivi |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. lokakuuta 1946 Tallinna, Neuvosto-Viro, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus | viro |
| Ammatti | teatterikriitikko, teatterijohtaja, lavastaja, poliitikko |
| Tiedot | |
| Puolue |
Viron kommunistinen puolue (EKP) (1971-1991) Viron kokoomuspuolue (1994-2002) Viron Kansanliitto (2003-2010) Sosiaalidemokraattinen puolue (2010-) |
| Tutkinnot | Tarton yliopisto |
Jaak Allik (s. 8. lokakuuta 1946 Tallinna) on virolainen teatterikriitikko, teatterijohtaja, lavastaja ja poliitikko. Hän toimi vuosina 1995-1999 Viron kulttuuriministerinä.
Jaak Allikin äiti Olga Lauristin oli Neuvosto-Viron kuuluisimpia naispoliitikkoja mm. ministeri 1940-luvulla aina 1950-luvun alkuun. Jaakilla oli sisarpuoli Marju Lauristin äitinsä Olgan ensimmäisestä avioliitosta. Hänen isänsä Hendrik Allik oli 1940-luvun kuuluisa kommunistipoliitikko ja toimi varapääministerinä aina 1950-luvun alkuun. Sen jälkeen Jaakin vanhemmat joutuivat epäsuosioon Stalinin Neuvostoliitossa, jonka vuoksi Jaakin elämä oli hyvin puutteellista.[1] Äiti Olgan epäsuosio jatkui aina Stalinin kuolemaan asti, jonka jälkeen hänet otettiin takaisin kommunistipuolueeseen. Jaak opiskeli Tarton yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1972 pääaineinaan sosiologia ja historia.[2]
Valmistuttuaan yliopistosta hän toimi siellä historian lehtorina vuosina 1973-1977. Sen jälkeen hän toimi Neuvosto-Viron teatteritoiminnan johtajana 1977-1981 ja sen jälkeen Theatre-lehden päätoimittajana 1981-1983. Vuonna 1983 hänestä tuli Viljandin draamateatteri Ugalan taiteellinen johtaja. Vuonna 1987 hän sai Neuvosto-Viron ansioituneet taiteilijan tunnustuksen.
Allik kuului vuodesta 1971 asti Viron kommunistipuolueeseen. Vuonna 1988 käynnistynyt Laulava vallankumous muutti kommunistipuolueen asemaa. Allikista oli tullut vuonna 1988 Viljandin alueen kommunistipuolueen 1. sihteeri. Hänet valittiin maaliskuussa 1990 Korkeimpaan neuvostoon, jossa ensimmäisen kerran neuvosto-Viron historiassa käytiin demokraattiset vaalit. Korkeimmassa neuvostossa hän kuului radikaaleihin kommunisteihin, jotka muodostivat ns. Vapaa Viro-ryhmän. Sen jäseniä Allikin lisäksi olivat mm. entinen Neuvosto-Viron pääministeri Indrek Toome ja ideologiasihteeri Mikk Titma. Allikista itse tuli Titman seuraaja kommunistipuolueen ideologiasihteerinä maaliskuun lopussa 1991, jolloin puolue jakautui itsenäisen kommunistipuolueen kannattajiin ja yleisliittolaiseen NKP:n alaiseen ns. yö-puolueeseen. Kansallisesta kommunistipuolueesta oli kevään vaalien jälkeen Neuvosto-Viron parlamentissa tullut Edgar Savisaaren johtaman Kansanrintamahallituksen haastaja Inter-rintaman lisäksi. Elokuussa 1991 tapahtuneen Viron itsenäistymisen hetkellä Vapaa Viro-ryhmä tuki itsenäistymistä toisin kuin Inter-rintama. Allik itse oli äänestyshetkellä 20. elokuuta 1991 Viljandissa Ugalan-teatterin näytelmäharjoituksissa. Itsenäistymisen seurauksena Viron kommunistipuolue lopetti toimintansa. Allik itse jäi puoluetoiminnan ulkopuolelle, vaikka jatkoikin Korkeimmassa neuvostossa syksyyn 1992 asti.
Itsenäistyneessä Virossa hän oli korkeimman neuvoston jäsenyyden lisäksi teatterinjohtajana Viljandissa Ugala-teatterissa. Tässä tehtävässä hän oli vuoteen 1995, jolloin hänestä tuli Välin hallitukseen kulttuuriministeri, jossa tehtävässä hän oli niin Vähin kuin Siimanin hallituksissa neljän vuoden ajan. Hän oli vuonna 1994 liittynyt Kokoomuspuolueeseen, jonka johtajina olivat Vähi ja sitten Siiman. Tyypillisesti sen jäsenistö oli entisiä Viron kommunistijohtajia. Vuosina 1995-1999 hän oli Riigikoguun jäsen. Ministerikauden jälkeen hän toimi vuosina 1999-2001 Viljandin apulaiskaupunginjohtajana ja sen jälkeen vuosina 2001-2003 jälleen Ugala-teatterin johtajana. Vuonna 2003 hänet valittiin jälleen Riigikoguun. Tällä kertaa hän edusti agraaritaustaista Viron Kansanliittoa vuoteen 2007 asti. Uudestaan Allik valittiin Riigikoguun vuosiksi 2011-2015 sosiaalidemokraattien edustajana. Sen jälkeen hän on toiminut teatterikriitikkona.
Vuodesta 1999 Allik on toiminut Viron urheiluneuvoston puheenjohtajana.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ESBL Biograafi: Jaak Allik (viroksi)
- Riigikogu: Jaak Allik (viroksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Toivo U. Raun: ”Stalinin kausi 1944-1953”, Viron historia, s. 211. Suomentanut Heidi Järvenpää. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1989.
- ↑ Jukka Rislakki: Muistokirjoitus – Olga Lauristin hs.fi. 25.6.2005. Helsingin Sanomat. Viitattu 22.5.2020.
| ||||||||||
