Ivan Kyrylenko
| Ivan Kyrylenko | |
|---|---|
| Кириленко Іван Улянович | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1902 Dnipropetrovskin piiri, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 23. syyskuuta 1938 (35–36 vuotta) |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | ukraina |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ivan Kyrylenko (2. joulukuuta 1903[1] Dnipropetrovskin piiri, Venäjän keisarikunta[2] – 23. syyskuuta 1938[3]) oli ukrainalainen kirjailija.[2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kyrylenko syntyi köyhään perheeseen Dnipropetrovskin piirissä. Hän kuului kirjallisiin järjestöihin, muun muassa Pluhiin ja VUSPP:hen. Kyrylenko julkaisi novellikokoelmat Vidstup (1926) ja Serhi Kova (1929) ja romaanit Avanposty (1933, ”Etuvartiot”) ja Vesna (1936, ”Kevät”) sekä Vybrane (1960, ”Valitut teokset”).[2]
Kyrylenkon esikoisteos Kursy (1927) kuuluu siihen työläiskirjallisuuden lajiin, joka noudattaa tarkasti valmista kaavaa. Se liitetään työväenluokkaa käsittelevän uuden kirjallisuuden kulmakiviin. Teoksessa nuori puolueaktivisti perustaa uuden koulun työläisnuorten opintoja varten. Työläisnuorta edustaa rikollinen Kubanets, joka on kuin vangittu villieläin eikä kykene sopeutumaan kaupunkilaiselämään. Lajin kirjallisuudessa tapahtumaympäristö on päähenkilölle vieras, Kursyssä outo rooli koulun perustajana.[4]
Kyrylenko kuului niihin puolueelle uskollisiin, jotka Stalinin vainojen aikana sai syytteen porvarillisesta nationalismista ja vangittiin. Monet teloitettiin, kuten Kyrylenko, monet vain katosivat.[5] Kyrylenko oli itse ollut ilmiantamassa nationalismista muita kirjailijoita, kuten Petro Svašenkon (Lisovyi).[6]
Kyrylenko piti 14. toukokuuta 1933 puheen itsemurhan tehneen Mykola H’vylovyin haudalla. H’vylovyi oli halveksinut häntä syvästi. Kyrylenko lausui haudalla, että teko oli H’vylovyin ”viimeinen valitettava virhe”. Dmytro Buzko luonnehti Kyrylenkoa sanoin: ”Arjessa hän on karkea, juoppo ja despootti.”[7]
Viime vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kyrylenkoa vastaan oli aloitettu aineiston kerääminen jo 1936. Häntä oli 21. helmikuuta 1938 kotona odottamassa kaksi NKVD:n toimitsijaa. Kaikki helposti siirrettävä tavara takavarikoitiin, ja muut tavarat sinetöitiin kahteen asunnon huoneeseen. Ainoa kuulustelu käytiin 4. toukokuuta 1938, ja Kyrylenko kirjoitti sen pöytäkirjaluonnoksen itse omalla takavarikoidulla Remington-kirjoituskoneellaan. Oikeudenkäynnissä 23. syyskuuta 1938 Kyrylenko tunnusti rikoksensa valtiota vastaan ja anoi mahdollisuutta poistaa kansanvihollisen leiman. Hänet tuomittiin kuolemaan, ja tuomio pantiin täytäntöön samana päivänä. Kyrylenkon veli Oleksandr rohkeni anoa Kyrylenkon maineen puhdistamista vasta Nikita Hruštševin aikana, ja se myönnettiin 28. toukokuuta 1957.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bertelsen, Olga: Spatial Dimensions Of Soviet Repressions In The 1930 (Pdf) (väitöskirja) 2013. University of Nottingham. Viitattu 19.10.2022. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Кириленко Іван Українська електронна бібліотека. Viitattu 19.10.2022. (ukrainaksi)
- ↑ a b c Luckyj, George S. N.: Keeping a Record: Literary Purges in the Soviet Ukraine (1930s) (Pdf) (s. 21) 1988. Canadian Institute of Ukrainian Studies, The University of Alberta. Viitattu 19.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Bertelsen, s. 460
- ↑ Shkandrij, Myroslav: Fiction by Formula: The Worker in Early Soviet Ukrainian Prose (Pdf) (s. 48, 50–51, 56) Journal of Ukrainian Studies. Viitattu 19.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Volodymyr Derzhavyn: Literature in Irons (pdf) (s. 21 – 22) The Ukrainian Review, London 1955. Viitattu 19.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Bertelsen s. 361
- ↑ Bertelsen s. 455 ja alaviite.
- ↑ Bertelsen, s. 456–460.
| ||||||||||
