Itelmeenin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Itelmeenin kieli (aikaisemmin kamtšadaalin kieli) on Venäjällä Kamtšatkan niemimaan eteläosassa asuvien itelmeenien puhuma kieli.

Itelmeeniä pidetään kamtšatkalaisena kielenä. Sen suhde tšuktšilaisiin (tšuktšilais-kamtšatkalaisiin eli luoravetlaanisiin) kieliin on kuitenkin kiistanalainen. Eräiden tutkijoiden mukaan kyseessä on isolaattikieli, jonka yhtymäkohdat muihin alueen kieliin ovat syntyneet kontaktivaikutuksen tuloksena.

1700-luvulla Kamtšatkalla puhuttiin ilmeisesti kolmea itelmeeniläisen ryhmän muodostanutta kieltä: itä-itelmeeniä, etelä-itelmeeniä ja länsi-itelmeeniä. Eteläinen kieli hävisi 1900-luvun alkuun mennessä ja itäinen kieli ilmeisesti viimeistään 1920-luvulla. Nykyaikaan saakka on säilynyt vain Ohotanmeren rannalla puhuttu länsi-itelmeeni, joka jakautuu pohjois- ja etelämurteeseen. Pohjoiseen eli Sedankan murteeseen on vaikuttanut voimakkaasti korjakin kieli.[1]

Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Venäjällä oli 2 400 itelmeeniä, joista 562 puhui itelmeeniä äidinkielenään tai toisena kielenään.[2] Vuonna 2002 itelmeenejä laskettiin olleen 3 200 henkeä,[3] joista 385 ilmoitti puhuvansa itelmeeniä.[4] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 82 itelmeenin puhujaa[5].

Itelmeenin kirjakieli luotiin latinalaisen kirjaimiston pohjalta ensimmäisen kerran vuonna 1932. Sitä käytettiin kouluopetuksessa muutaman vuoden ajan. Uusi kyrilliseen kirjaimistoon perustuva aakkosto laadittiin vuonna 1984 ja vahvistettiin vuonna 1988, jolloin ilmestyi myös itelmeeninkielinen aapinen. Sen jälkeen on julkaistu muutamia etelämurteeseen perustuvia oppikirjoja. Kieltä opetetaan kouluissa, Nikolajevsk-na-Amuren opettajaopistossa ja Herzenin pedagogisessa yliopistossa Pietarissa.[6]

Itelmeenin kirjaimisto

А а Ă ă Б б В в Г г Д д Е е Ё ё
Ж ж З з И и Й й К к К’ к’ Ӄ ӄ Ӄ’ ӄ’
Л л Љ љ Ӆ ӆ М м Н н Њ њ Ӈ ӈ О о
Ŏ ŏ П п П’ п’ Р р С с Т т Т’ т’ У у
Ў ў Ф ф Х х Ҳ ҳ Ц ц Ч ч Ч’ ч’ Ш ш
Щ щ Ъ ъ Ы ы Ь ь Ә ә Э э Ю ю Я я

Elvyttämistoimista huolimatta itelmeeniä voidaan pitää kuolevana kielenä. Äidinkielenään sitä puhuvat vain vanhukset, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat siirtyneet käyttämään venäjää.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 417–419. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.
  2. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 174. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  3. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. Viitattu 27.5.2009. (venäjäksi)
  4. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). Viitattu 28.5.2009. (venäjäksi)
  5. Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  6. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 178, 181–182. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  7. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 418. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]