Italian miesten lentopallomaajoukkue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Italia
Italian lippu
Lempinimi Azzurrit
Liitto Italian lentopalloliitto
Maanosaliitto CEV
Kenttä Palalottomatica, Rooma
Valmentaja Italian lippu Mauro Berruto
Kapteeni Alberto Cisolla
Eniten otteluita Andrea Giani (312)
FIVB-ranking 6. (elokuu 2008)

Italian miesten lentopallomaajoukkue edustaa Italian tasavaltaa sekä lentopalloliittoa kansainvälisissä lentopallon arvokilpailuissa sekä muissa kilpailuissa. Se on yksi historian menestyneimmistä lentopallomaajoukkueista kautta aikojen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian miesten lentopallomaajoukkue on ollut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Euroopan paras lentopallomaa ja ajoittain myös maailman paras lentopallojoukkue. Se on voittanut kolme maailmanmestaruutta, kuusi Euroopan mestaruutta ja kahdeksan kertaa maailmanliigan. Olympiakisoissa se on joutunut kuitenkin tyytymään himmeämpiin mitaleihin.

Merkittäviä tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1978 Italia toimi maailmanmestaruuskisojen isäntänä ja voitti hopeiset mitalit Camelo Pitteran valmennusopeilla.
  • 1984 Italian joukkue ylsi pronssille Los Angelesin olympialaisissa. Sivano Prandi oli tuolloin Italian nuorten poikien valmentajana, ja 1985 nuo pojat, joista tuli isoja tähtiä 1990-luvulla, saavuttivat hopeaa nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa.
  • 1989 Julio Velasco valittiin maajoukkueen valmentajaksi ja Italia aloitti voittojen tien. Tuona vuonna joukkue voitti ensimmäisen Euroopan mestaruutensa Tukholman kisoissa ja sijoittui sen jälkeen toiseksi maailmancupissa Japanissa.
  • 1990 Italia voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Se kukisti Brasilian välierässä ja Kuuban finaalissa. Samana vuonna maa voitti ensimmäisen kerran maailmanliigan.
  • 1991 Italia voitti uudelleen maailmanliigan. EM-kisojen finaalissa se hävisi Neuvostoliitolle ja sai hopeaa.
  • 1992 Italia voitti kolmannen kerran peräkkäin maailmanliigan. Ennen maailmanliigaa joukkue jäi Barcelonan olympialaisissa viidenneksi.
  • 1993 alkoi pitkä voittojen sarja. Velascon valmentama joukkue voitti Euroopan Mestaruuden Suomessa ja myös maailmancupin.
  • 1994 Italia voitti Hollannin maailmancupin finaalissa ja sen jälkeen neljännen kerran maailmanliigan. Lisäksi Italia voitti vielä maailman supercupin.
  • 1995 Italia uusi maailmanliigan voittonsa nuorilla pelaajilla. Rio de Janeirossa 25 000 ihmisen edessä se voitti finaalissa Brasilian. Syyskuussa Italia voitti kolmannen kerran Euroopan mestaruuden Ateenassa. Joulukuussa joukkue voitti vielä maailmancupin.
  • 1996 loppui valmentaja Velascon kausi. Italia jäi Atlantan olympialaisissa hopealle hävittyään finaalin Hollannille todella niukasti. Samana vuonna Italia otti hopeaa maailmanliigassa ja nousi ensimmäisen kerran FIVB:n rankinglistalla maailmanykköseksi.
  • 1997 Italia voitti maailmanliigan Moskovassa. EM-kisoissa Hollannissa joukkue sai pronssia.
  • 1998 Italia oli neljäs maailmanliigassa Milanossa ja voitti kolmannen maailmanmestaruutensa Japanissa.
  • 1999 Andrea Anastasi tuli vuoden alussa valmentajaksi, ja hänen johdollaan joukkue saavutti heti voittoja: Argentiinassa maailmanliigan voitto seitsemännen kerran ja EM-kotikisoissa neljäs mestaruus, kun finaalissa kaatui Venäjä eräluvuin 3–1.
  • 2000 Sydneyn olympialaisissa joukkue sai pronssia ja maailmanliigan se voitti kahdeksannen kerran, kun Venäjä hävisi finaalissa.
Italia ja Venäjä vastakkain EM-loppuottelussa 2005.
  • 2001 Maajoukkue saavutti hopeaa maailmanliigassa ja EM-kisoissa.
  • 2002 Italia oli MM-kisoissa viides ja maailmanliigassa neljäs.
  • 2003 Gian Paolo Montali tuli Italian päävalmentajaksi ja toisena valmentajana aloitti Mauro Berruto. Heidän alaisuudessaan joukkue otti kolmannen sijan maailmanliigassa ja voitti kultaa EM-kisoissa. Maailmancupissa se sijoittui toiseksi.
  • 2004 Ateenan olympialaisissa Italia sai hopeaa hävittyään finaalissa Brasilialle 3–1. Olympialaisiin lopetti maajoukkueuransa muutama tärkeä pelaaja kuten Andrea Sartoretti.
  • 2005 joukkue voitti Euroopan mestaruuden kuudennen kerran. Italiassa ja Serbiassa järjestettyjen kisojen voitto oli tärkeä Italialle surkeasti sujuneen maailmanliigan jälkeen.
  • 2006 Italia oli maailmanliigan alkulohkossaan vasta 3. sijalla, mutta pääsi finaaleihin villillä kortilla. Siellä se ei selviytynyt mitalipeleihin. Maailmanmestaruuskisoissa joukkue sijoittui viidenneksi.
  • 2007 Joukkue sijoittui EM-kisoissa hallitsevana mestarina vastan kuudenneksi. Italian media kiehui kisojen jälkeen. Italia voitti viimeksi arvokisa mitalin vuonna 2005, vaikka materiaali on yksi maailman parasta. Media vaatia pitkäaikaisen päävalmentajan Gianpaolo Montalin sopimuksen purkamista. Lopulta media sai tahtonsa läpi, ja Italian päävalmentajaksi pestattiin 2010 vuoteen ulottuvulla sopimuksella Espanjan EM-kultaa vienyt Andrea Anastasi.
  • 2008 Italia voitti maailmankarsinnat ja eteni olympialaisiin. Siellä joukkue oli neljännellä sijalla, ja paransi hieman edelliskausien vaisua esiintymistään. Maailmanliigassa joukkue oli seitsemäs.

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue kesäolympialaisiin 2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskitorjujat:

Hakkurit:

Passarit:

  • Valerio Vermiglio
  • Marco Meoni

Yleispelaajat:

Libero:

  • Mirko Corsano