Italian 1. armeija

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
1. armeija
Toiminnassa 1938-1940
maaliskuu-toukokuu 1943
Valtio Italia
Puolustushaarat maavoimat
Osa joukkoa Regio Esercito
Sodat ja taistelut ensimmäinen maailmansota
toinen maailmansota

Italian 1. armeija oli Italian kuninkaallisen armeijan yhtymä ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa.

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä maailmansodassa armeija vastasi pitkästä rintamasta Sveitsin-Itävallan-Italian rajojen risteyksessä olleesta Stelvionsolasta Asiagontasangolle. Se kykeni torjumaan Itävalta-Unkarin joukkojen etenemisen ja myöhemmin armeijan aluetta supistettiin ja sen tehtäväksi määrättiin Trentinon rajojen ja Veronan alueen turvaaminen.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeija perustettiin kesäkuussa 1938 rauhanajan esikuntana ja se aktivoitiin elokuussa 1939. Italian liityttyä 10. kesäkuuta 1940 toiseen maailmansotaan 1. armeija oli yksi kolmesta Umberto di Savoian komentaman Lännen armeijaryhmän armeijasta, jonka tavoitteena oli vallata Ranskalta Nizza, Savoiji ja mikäli mahdollista Rhonenlaakson itäpuoliset alueet. Armeija hyökkäsi 21. kesäkuuta yhdessä kolmiarmeijakuntaisen ja kymmendivisioonaisen 4. armeijan ja reservinä olleen seitsendivisioonainen 7. armeijan kanssa Ranskan Rivieralle tavoitteenaan Nizza. Tällöin kenraali Pietro Pintorin johtamaan armeijaan kuuluivat kenraali Francesco Bettinin II (36. ja 33. vuoristojalkaväkidivisioonat sekä 4. Alpini-divisioona), kenraali Mario Arision III (3., 4., 16. ja 20. jalkaväkidivisioonat) ja kenraali Gastone Gambaran IV armeijakunnat (5., 6., 37. ja 44. jalkaväkidivisioonat). Lisäksi armeijan alaisuuteen kuului Cacciatore delli Alpi -divisioona. Hyökkääjiä vastassa oli kuusi Ranskan armeijan divisioonaa, jotka onnistuivat torjumaan hyökkääjän etenemisen.[1] Hyökkäyksen tavoite jäi saavuttamatta ja joukot pysähtyivät Mentoniin. Ranskan antauduttua armeija lakkautettiin 31. heinäkuuta 1940.

Vuonna 1942 panssariarmeija Afrikan vetäytyessä El Alameinin toisen taistelun jälkeen sekä liittoutuneiden noustua maihin Pohjois-Afrikassa marsalkka Erwin Rommel oli pakotettu yhteen historian pisimmistä vetäytymisistä. Hän veti joukkonsa Egyptin ja Libyan raja-alueen läntiseltä aavikolta ja ryhmitti ne uudelleen ranskalaisten valmistamalle Mareth-linjalle Etelä-Tunisiaan. Tällöin Rommel otti komentoonsa vastaperustetun armeijaryhmä Afrikan luovuttaen saksalais-italialaisen panssariarmeijan komennon kenraali Giovanni Messelle. Armeija nimettiin 23. helmikuuta 1943 Italian 1. armeijaksi komentajanaan Messe.[2]

Messen komennossa armeija osallistui Rommelin yritykseen saada aikaan läpimurto Tunisiassa. Armeija hyökkäsi Medenineen, jonka puolustuksesta vastasi Montgomeryn 8. armeija. Taistelussa 1. armeija kärsi tappion useista yrityksistään huolimatta. Brittijoukkojen aloitettua 20. maaliskuuta hyökkäyksen, jonka tavoitteena oli Gabes 1. armeijan huoltosatama. Hyökkäys saatiin kuitenkin torjuttua. Brittijoukot saivat läpimurron 26. maaliskuuta, minkä jälkeen akselivaltain joukot aloittivat vetäytymisen viivyttäen. Toukokuun lopulla liittoutuneiden joukot saivat haltuunsa loput Pohjois-Afrikasta ja 270000 akselivaltain sotilasta joutui sotavankeuteen heidän mukanaan Italian 1. armeija, joka antautui 13. toukokuuta 1943 briteille.[3]

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeijankomentajina olivat[4]:

  • armeijankomentaja Adriano Marinetti 1938-1940
  • armeijankenraali Pietro Pintor 1940
  • armeijakunnankenraali Remo Gambelli 1940
  • marsalkka Giovanni Messe helmikuu-toukokuu 1943
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:First Army (Italy)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cloutier, Patrick: Regio Esercito: The Italian Royal Army In Mussolini's Wars 1935-1943. Lulu, 2011. ISBN 978-1-105-07401-1. (englanniksi)
  • Hartmann, Berndt: Panzers in the Sand The History of Panzer-Regiment 5 Volume 2 1942-45. Mechanicsburg, Pennsylvania: Stackpole Books, 2011. ISBN 978-0-8117-0773-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cloutier, Patrick s. 40
  2. Hartmann, Berndt s. 123
  3. Cloutier, Patrick s. 87-89
  4. Axishistory.com
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.