Isonokkakaija
| Isonokkakaija | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Tanygnathus megalorynchos Boddaert, 1783 |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Isonokkakaija Wikispeciesissä |
Isonokkakaija (Tanygnathus megalorynchos) on indonesialainen isonokkainen papukaija.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on noin 41 cm ja paino 260–325 g. Sen höyhenpuku on enimmäkseen vihreä, yläperä on sininen, yläsiivellä on sinisen, mustan ja keltaisen kirjavointia, vatsapuoli on kellanvihreä, alasiipi, pyrstön kärki ja rinnan sivut ovat keltaiset. Nokka on punainen, koivet vihertävänharmaat ja iiris kellanvalkoinen. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Eräs yksilö eli vankeudessa 23-vuotiaaksi.[2]
Esiintyminen [muokkaa]
Isonokkakaijat elävät useilla Indonesian itäosan saarella, muun muassa Malukussa, Raja Ampatissa, Talaudissa, Sangirissa, Saranganissa, Pienillä Sundasaarilla ja Itä-Timorissa. Laji on siirretty ainakin Etelä-Filippiinien Balutille. Sen elinympäristön ala on 50 000–100 000 neliökilometriä ja populaation koko on noin 110 000 yksilöä. Lajista tunnetaan viisi alalajia: megalorynchos, affinis, subaffinis, hellmayri ja sumbensis.[3]
Elinympäristö [muokkaa]
Lajia tavataan varttuneissa metsissä 1 000 m korkeudelle merenpinnasta, myös kookospalmuviljelmillä.
Lisääntyminen [muokkaa]
Lisääntymiaika on elo-joulukuussa. Pesä on korkealla suuren puun kolossa tai onkalossa. Naaras munii kaksi munaa.
Ravinto [muokkaa]
Ruokavalio koostuu hedelmistä, pähkinöistä ja viljasta.
Lähteet [muokkaa]
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
