Isonokkakaija

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isonokkakaija
Tanygnathus megalorynchos - Barraband.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut
Heimo: Papukaijat Psittacidae
Suku: Nokkakaijat Tanygnathus
Laji: megalorynchos
Kaksiosainen nimi
Tanygnathus megalorynchos
Boddaert, 1783
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Isonokkakaija Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isonokkakaija Commonsissa

Isonokkakaija (Tanygnathus megalorynchos) on indonesialainen isonokkainen papukaija.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 41 cm ja paino 260–325 g. Sen höyhenpuku on enimmäkseen vihreä, yläperä on sininen, yläsiivellä on sinisen, mustan ja keltaisen kirjavointia, vatsapuoli on kellanvihreä, alasiipi, pyrstön kärki ja rinnan sivut ovat keltaiset. Nokka on punainen, koivet vihertävänharmaat ja iiris kellanvalkoinen. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Eräs yksilö eli vankeudessa 23-vuotiaaksi.[2]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isonokkakaijat elävät useilla Indonesian itäosan saarella, muun muassa Malukussa, Raja Ampatissa, Talaudissa, Sangirissa, Saranganissa, Pienillä Sundasaarilla ja Itä-Timorissa. Laji on siirretty ainakin Etelä-Filippiinien Balutille. Sen elinympäristön ala on 50 000–100 000 neliökilometriä ja populaation koko on noin 110 000 yksilöä. Lajista tunnetaan viisi alalajia: megalorynchos, affinis, subaffinis, hellmayri ja sumbensis.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajia tavataan varttuneissa metsissä 1 000 m korkeudelle merenpinnasta, myös kookospalmuviljelmillä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisääntymiaika on elo-joulukuussa. Pesä on korkealla suuren puun kolossa tai onkalossa. Naaras munii kaksi munaa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokavalio koostuu hedelmistä, pähkinöistä ja viljasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Tanygnathus megalorynchos IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 17.9.2013. (englanniksi)
  2. AnAge (englanniksi)
  3. ITIS