Isokiekkokotilo
Wikipedia
Sivulta puuttuu | Isokiekkokotilo | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Planorbarius corneus Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
Isokiekkokotilo (Planorbarius corneus) on halkaisijaltaan 25–30 millimetriseksi kasvava sisävesissä elävä kotilolaji. Sen levinneisyys kattaa lähes koko Euroopan ja ulottuu Siperiaan ja Keski-Aasiaan. Suomessa se elää etenkin runsasravinteisissa järvissä ja lammikoissa Keski-Suomen korkeudelle asti, mutta myös Itämeren vähäsuolaisissa merenlahdissa.
Isokiekkokotilon veri sisältää hemoglobiinia, minkä johdosta se selviää hyvin vähähappisissakin vesissä.[2] Vaikka isokiekkokotilo kuuluu keuhkokotiloihin, se vain harvoin hengittää ilman happea. Sen sijaan se ottaa happea vedestä ihonsa läpi ja sekundäärisillä kiduksillaan. Isokiekkokotilo on kaikkiruokainen, se syö muun muassa leviä, hajoavia kasvinosia ja raatoja.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Planorbarius corneus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Nordsieck R: Fresh Water Snails 2 weichtiere.at (englanniksi)
