Isobutyyliamiini
| Isobutyyliamiini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 2-metyyli-1-propaaniamiini |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C4H11N |
| Moolimassa | 73,14 g/mol |
| Ulkomuoto | väritön neste |
| Sulamispiste | −85 °C (188 K) |
| Kiehumispiste | 68–69 °C (341–342 K) |
| Tiheys | 0,72 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | Sekoittuu veteen |
Isobutyyliamiini on orgaaninen yhdiste, joka luokitellaan amiiniksi. Aine on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan väritön neste, jolla on tunnusomainen haju. Se on helposti syttyvää. Isobutyyliamiinin vesiliuos on keskivahva emäs. Sen kemiallinen kaava on C4H11N ja rakennekaava (CH3)2CHCH2NH2. Isobutyyliamiinista käytetään myös nimiä 2-metyylipropyyliamiini, 2-metyyli-1-propaaniamiini ja 1-amino-2-metyylipropaani.
Isobutyyliamiinin moolimassa on 73,14 g/mol, sulamispiste −85 °C, kiehumispiste 68–69 °C, tiheys 0,72 g/cm3, taitekerroin 1,397, leimahduspiste −9,0 °C c.c., itsesyttymislämpötila 378 °C ja CAS-numero 78-81-9. Aine sekoittuu veteen.
Isobutyyliamiinin isomeereja ovat n-butyyliamiini, sek-butyyliamiini ja tert-butyyliamiini.
Isobutyyliamiinia käytetään pääasiassa orgaanisessa synteesissä. Sitä käytetään erityisesti hyönteismyrkkyjen valmistukseen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 533. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Isobutyyliamiinin kansainvälinen kemikaalikortti
- PubChem: Isobutylamine (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Isobutylamine (englanniksi)
- ChemBlink: Isobutylamine (englanniksi)