N-butyyliamiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
N-butyyliamiini

N-Butylamin.svg

Tunnisteet
CAS-numero 109-73-9
Ominaisuudet
Molekyylikaava C4H11N
Moolimassa 73,14 g/mol
Ulkomuoto väritön neste
Sulamispiste − 50 °C (223 K)
Kiehumispiste 78 °C (351 K)
Tiheys 0,74 g/cm3
Liukoisuus veteen Sekoittuu

N-butyyliamiini on orgaaninen yhdiste, joka luokitellaan primääriseksi amiiniksi. Aine on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan väritön neste, jolla on tunnusomainen haju ja se on helposti syttyvää ja muuttuu väriltään keltaiseksi seisoessaan. N-butyyliamiini on heikko emäs. Sen kemiallinen kaava on C4H11N ja rakennekaava CH3(CH2)3NH2. N-butyyliamiinista käytetään myös nimiä butyyliamiini, 1-aminobutaani, 1-butanamiini tai monobutyyliamiini.

N-butyyliamiinin moolimassa on 73,14 g/mol, sulamispiste − 50 °C, kiehumispiste 78 °C, suhteellinen tiheys (neste) 0,74 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), taitekerroin 1,4-1,402, leimahduspiste - 12 °C c.c., itsesyttymislämpötila 312 °C ja CAS-numero 109-73-9. Aine sekoittuu veteen.

N-butyyliamiinin isomeereja ovat isobutyyliamiini, sek-butyyliamiini ja tert-butyyliamiini.

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Butyyliamiinia valmistetaan ammoniakin ja butanolin tai 1-klooributaanin välisellä reaktiolla. Yhdistettä käytetään valmistettaessa värejä, emulgaattoreita, lääkkeitä, kuten tolbutamidia, maatalouskemikaaleja, kuten sienentorjunta-aine benomyyliä ja vulkanoinninkiihdyttimiä kuten dibutyylitioureaa.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 532. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 78-952-92-5627-3.
  2. Karsten Eller, Erhard Henkes, Roland Rossbacher & Hartmut Höke: Amines, Aliphatic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 17.04.2013

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.