Irene Bredt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Irene Bredt, myöhemmin Sänger-Bredt (24. huhtikuuta 1911 Bonn, Saksa – v. 1983 Berliini, Saksa) oli matemaatikko, joka tuli tunnetuksi rakettiteknologiaan ja avaruuslentoihin liittyvästä kehitystyöstään. Toisen maailmansodan aikana Bredt kehitti miehensä Eugen Sängerin kanssa suunnitelman Silbervogel-avaruuslentokoneesta.

Bredt syntyi Bonnissa vuonna 1911 vanhaan tieteilijäsukuun. Koulunsa Bredt kävi Kölnissä. Nuorena tyttönä hän pääsi seuraamaan Fritz von Opelin suunnitteleman, 12 kiinteäpolttoaineisella raketilla varustetun Opel Rak-1-rakettiauton ennätysajoa, jossa kuljettaja, lentopilotti Volhart kiihdytti auton 100 km/h nopeuteen alle 8 sekunnin. Ajo teki 17-vuotiaaseen Ireneen suuren vaikutuksen.[1]

Tutkijanura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bredt ilmoittautui Bonnin yliopistoon, josta valmistui tohtoriksi vuonna 1937. Hänen väitöskirjansa aihe koski röntgensäteilyä. Samana vuonna hän otti vastaan työpaikan Trauenin rakettitutkimuskeskuksessa, missä työskenteli laitoksen johtajan, Eugen Sängerin apulaisena. Bredt vastasi laitoksen koemoottoreiden termodynamiikan laskelmista. Yhteisessä tutkimuksessaan kaasujen kinetiikasta Bredt ja Sänger laskivat vuonna 1938 ensimmäistä kertaa lentoalukseen yläilmakehässä avaruuden rajalla vaikuttavat aerodynaamiset voimat. Bredt ratkaisi myös raketteja varten kehitellyn kiskolaukaisualusta lämpö- ja voiteluongelmat. Lisäksi hän kehitti Sängerin kanssa teorian patoputkimoottorin termodynamiikasta.[1]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Bredt ja Sänger asuivat Ranskan miehitysvyöhykkeellä. Vuonna 1946 Ranskan Ilmailuministeriö kutsui molemmat työskentelemään Ranskaan valtiollisen lentokonetehtaan tutkimusosastolle - myöhemmin laitos tunnettiin nimellä Societe Nationale des Constructions Aeronautiques du Nord (SNCA du Nord). Bredt työskenteli laitoksessa Sängerin kanssa suihkumoottoritekniikan parissa.Samalla hän toimi ranskalaisen Matra-rakettivalmistajan neuvonantajana.[1]

Pariskunta avioutui vuonna 1951. Vuonna 1954 perhe muutti takaisin Saksaan pariskunnan keskittyessä fotonimoottorin teoreettisiin tutkimuksiin. He edistivät myös SCRAMJET-moottorin kehittelyä.[1]

Irene Sänger-Bredt työskenteli useiden avaruustoimintaa tutkivien laitosten tutkimus- ja johtotehtävissä vuoteen 1972 asti. Hänellä oli lukuisa määrä luottamustehtäviä avaruus- ja ilmailutekniikan parissa, ja hän oli International Academy of Astronautics -järjestön perustajajäsen. Vuonna 1970 hänelle myönnettiin Herrman Oberth -kultamitali tieteellisen uransa johdosta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nicolae-Florin Zaganescu: Dr. Irene Sänger-Bredt, a life for astronautics. Acta Astronautica, joulukuu 2004, 55. vsk, nro 11, s. 889-894. International Academy of Astronautics. ISSN 00945765. ScienceDirect (maksullinen) (html, pdf) Viitattu 22.8.2008. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Zaganescu 2004