ICE S
|
|
|
|---|---|
 ICE S Nürnbergin ja Ingolstadtin välisellä radalla. |
|
|
|
|
| Tyyppi | sähkömoottorijuna |
| Liikennöitsijä | Deutsche Bahn |
| Valmistaja | Siemens, DWA, AEG, Adtranz |
| Lukumäärä | 1 |
| Valmistusvuodet | 1996 |
|
|
|
| Huippunopeus | 393 km/h |
| Paino | 211 t |
| Pituus | 70 000 mm |
| Leveys | 3070 mm |
| Korkeus | 3856 mm |
| Pyörästö | Bo'Bo'+2'2'+Bo'Bo' |
ICE S on Deutsche Bahnin ICE 2 -junasta muokattu testijuna. Se on seuraaja InterCityExperimentalille. Junaa on valmistettu yksi kappale, ja siinä on kaksi moottorivaunua sekä välivaunu.
Junaa käytettiin alun perin uusien osien testaamiseen ICE 3:n kehittämisen aikana 1990-luvulla.
Kahdessa kolmesta junan alkuperäisestä vaunusta oli 500 kW ajomoottori kussakin akselissa (yhteensä 13 600 kW). Testien loppuessa molemmat moottoroidut vaunut otettiin pois käytöstä.
ICE S:stä tuli InterCityExperimentalin poistuessa käytöstä Saksan suurnopeusratojen testijuna. Se ajaa jokaisen suurnopeusradan läpi kolme kertaa vuodessa junan laitteiston mittaessa radan kuntoa. ICE S on usein myös ensimmäinen juna, joka ajaa uudet suurnopeusradat läpi niille suunniteltua nopeutta testiajoissa.
Juna saavutti 13. heinäkuuta 2001 nopeuden 393 km/h testattaessa telejä DB:lle ja Japan Railwaysille, mikä on suurin Saksan rautateillä ajettu nopeus sitten InterCityExperimentalin maailmanennätyksen 1. toukokuuta 1988.
