Hype (musikaali)
| Hype | |
|---|---|
| Kirjoittaja |
Hans Moring (teksti) Stefan Randström (teksti) Martin Holmberg (musiikki) Eddi Jansson (musiikki) Ben Marlene (musiikki) P-J Widestrand (musiikki) Niklas Rosström (musiikki) |
| Alkuperäiskieli | ruotsi |
| Tyylilaji | tekno |
| Aihe | kaksi nuorisojengiä |
| Kantaesitys | 19. tammikuuta 1994 |
| Kantaesityspaikka | Svenska Teatern |
Hype on suomalainen ruotsinkielinen musikaalinäytelmä, joka sai kantaesityksensä Helsingin Svenska Teaternissa tammikuussa 1994. Nuorille suunnattu teknomusikaali muodostui valtavaksi arvostelu- ja yleisömenestykseksi, jota esitettiin 218 kertaa yhteensä 106 739 katsojalle, Helsingin lisäksi myös Turkuhallissa huhtikuussa 1995 noin 8 000 katsojalle. Lisäksi sen videotallennetta myytiin noin 30 000 kappaletta, ja musiikki julkaistiin CD-levynä.[1][2][3]
Musikaalin ovat käsikirjoittaneet Hans Moring ja Stefan Randström ja sen musiikin ovat tehneet Martin Holmberg , Eddi Jansson, Ben Marlene ja P-J Widestrand. Svenska Teaternin tuotannon ohjaajana toimi Ville Sandqvist, tuottajina Wille Wilenius ja Niklas Rosström ja koreografian laati Marco Bjurström. Puvustuksesta vastasi Jarkko Valtee ja lavastuksesta Ralf Forsström.
Kahdesta nuorisojengistä kertovan musikaalin esiintyjistä tunnetuimmiksi ja teinityttöjen suosikeiksi nousivat Tino Singh, Paavo Kerosuo ja Ville Pusa. Produktion muita näyttelijöitä, tanssijoita ja laulajia olivat Micaela Fagerholm, Tua Jonasson, Eva Hankalin, Joachim Tibblin, Peter Pihlström, Tea Stolt, Amina Hietikko, Eija Ahvo, Maria Lindeman, Svante Martin, Marie-Louise van Buxhoeveden, Dan Karlström, Niklas Kilpeläinen, Dimitri Paile, Christos Filippidis, Miikka Kiiskinen, Marko Vallittu, Ambra Succi ja Dick Holmström.[3] Produktiossa ja siitä tehdyllä tallenteella soittaneita muusikoita olivat Speedy Saarinen (kitara, kapellimestari), Jan Strandell (kitara), Mats Mårell (saksofoni), Anssi Växby (kontrabasso, bassokitara), Topi Kurki (rummut, lyömäsoittimet), Janne Mansikka (kosketinsoittimet), Jasse Varpama ja P. J. Widestrand (kosketinsoittimet, ohjelmointi), Per Lindvall (rummut) ja Matts Alsberg (bassokitara).[4]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Sanomien teatterikriitikko Jukka Kajava kehui paljolti nuorin amatöörivoimin toteutetun Hypen sen kaikilta osilta: ”Miten maailmassa, se lisäksi että on luotu kutkuttavan sujuva ja moni-ilmeinen teatteriesitys, miten maailmassa he ovat synnyttäneet ja säilyttäneet joukoissaan vireen, jonka kanssa ammattilaisillakin olisi tekemistä. Jos heistä siihen edes olisi.” – – ”Mikä kaikkein ihmeellisintä, Hypen näyttämöhurmos ei ollut innostuksen sytyttämää huu-haata, vaan tavattoman hallittua ja silti käsittämättömän rentoa kontrolliin perustuvaa ilmaisua, olipa kysymys roolihenkilöistä, lauluista tai Hypen huikeista tansseista.”[3][5]
Ruotsinkielinen Hype sai bussilasteittain myös suomenkielistä yleisöä eri puolilta maata ja muodostui Suomen 1990-luvun alun lamavuosina varttuneiden nuorten tärkeäksi sukupolvikokemukseksi. Se myös lisäsi nuorten kiinnostusta esittävän taiteen eri aloihin ja innosti ammattiteattereita panostamaan musikaaleihin ja yleisönsä nuorentamiseen[6]. Innokkaimmat pääkaupunkiseudun lukiolaistytöt näkivät musikaalin liki 50 kertaa, ja ennen ja jälkeen esitysten teatterin henkilökunnan ovella päivysti kymmeniä nuoria nimikirjoitusten ja valokuvien toivossa[7]. Musikaali sai ensimmäisenä suomalaistuotantona musiikkikanava MTV:n kunniamaininnan, ja yhdysvaltalainen uutiskanava CNN teki siitä reportaasin.[3][6]
Musikaalin viimeinen esitys oli 3. kesäkuuta 1995, puolitoista vuotta ensi-illan jälkeen. Pari päivää myöhemmin aloitettiin videoversion kuvaukset, ja VHS-video saatiin kauppoihin alkusyksystä 1995.[6] Myös videoversion ohjasi Ville Sandqvist.[8]
Kaikkiaan 218 esityksellään Hype oli kaikkien aikojen pisimpään ohjelmistossa pysynyt tuotanto Svenska Teaternissa. Edellisiä ennätyksiä olivat olleet Stadin kundi 201 esityksellä ja My Fair Lady 200 esityksellä. Hypen esitysmääräksi oli etukäteen arvioitu 50 näytöstä. Musikaalin tuotantobudjetti oli kaksi miljoonaa markkaa, josta puolet tuli sponsorituloina. Musikaalin lipputuloja kertyi 8,4 miljoonaa markkaa.[6]
Svenska Teaternin myöhempiä nuorisomusikaaleja ovat olleet Kick (2003, käsikirjoitus Marina Meinander, sävellys Carita Holmström ja ohjaus Paul Olin), Spin (2005, sävellys Douglas Pashley, ohjaus Gunnar Helgason) ja !PlayMe (2009, käsikirjoitus Hanna Åkerfelt, Niklas Rosström ja Johan Storgård, musiikki Patric Sarin, Niklas Rosström, Peder Enerot, Gustave Lund, Jörgen Elofsson ja Milos Rosas, ohjaus Maria Sid).[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hype Ilona-esitystietokanta. Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 26.5.2019.
- ↑ Hype-musikaali sai Music TV:n kunniamaininnan. Helsingin Sanomat, 25.11.1995. Digilehden juttu (tilaajille).
- ↑ a b c d Koivuranta, Riitta: 25 vuotta sitten suomalaisteinit kohosivat lama-angstin yläpuolelle teknomusiikin ja tanssin ansiosta, eikä huuma unohdu koskaan – Kokosimme tekijöiden muistoja. Helsingin Sanomat, 27.1.2019. Digilehden juttu (tilaajille).
- ↑ Låtuppgifter, Hype fono.fi. Viitattu 26.5.2019.
- ↑ Kajava, Jukka: Hype uskoo elämään!. Helsingin Sanomat, 24.1.1994, s. 25. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b c d Kajava, Jukka: Hype nostatti näyttämökuumeen. Svenska teaternin kaikkien aikojen hitti nähdään tänään viimeistä kertaa. Helsingin Sanomat, 3.6.1995, s. 29. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Aittokoski, Heikki: Suomalaiset teinitytöt löysivät elämäänsä sisällön Ruotsalaisesta teatterista. Helsingin Sanomat, 3.6.1995, s. 29. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Hype (1995) Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- ↑ Lindberg, Johan: Svenska Teatern Uppslagsverket Finland. 23.3.2012. Viitattu 27.5.2019.