Hromada
Hromadat olivat 1800-luvun jälkipuolella ukrainalaisen älymystön laittomia salaseuroja. Ne pyrkivät edistämään ukrainalaisten kansallistuntoa. Niiden alkukohta on Krimin sodan jälkeinen aika 1850-luvun lopulla. Niillä ei ollut vakiintunutta organisaatiota eikä varsinaista ohjelmaa, eikä niistä tullut kovin pitkäikäisiä viranomaisten vainon vuoksi. Jäseniä yhdisti lähinnä rakkaus ukrainan kieleen ja ukrainalaisiin perinteisiin. Jäsenten tehtävänä oli käyttää ukrainan kieltä ja perehtyä ukrainan historiaan, kansanrunouteen ja kieleen. Esikuvanaan he pitivät runoilija Taras Ševtšenkoa. Ryhmien käytössä oli ulkomailta tuotua laitonta kirjallisuutta ja lehtiä. Ne saattoivat myös järjestää kulttuuritilaisuuksia. Yksi niiden toimintamuotoja oli sunnuntaikoulut, joita ne rahoittivat ja joille ne laativat oppikirjoja.[1]
Hromadat olivat varsinkin alkuun yksinomaan kulttuuriin keskittyviä ryhmiä, ja ne pitivät etäisyyttä vallankumouksellisiin. Vuosisadan vaihteessa niiden toimintaan liittyi poliittisia muotoja. Ensimmäinen hromada perustettiin Pietarissa vuonna 1858, ja siihen kuului entisiä Kyrilloksen ja Methodioksen veljeskunnan jäseniä. Ryhmän jäsenet julkaisivat omia kirjojaan, ja heillä oli lehti Osnova. Myös Moskovassa syntyi ryhmä, ja sillä oli 1860-luvun puolivälissä 60 jäsentä, mutta poliisi paljasti sen vuonna 1866.[1]
Itse Ukrainassa merkittävin ryhmä oli 1859 perustettu Kiovan hromada, jolla oli kiinteä yhteys pietarilaiseen ryhmään. Tammikuun kansannousu Puolassa pelästytti viranomaiset, ja myös lehdistö kävi kampanjaa Ukrainaa vastaan. Sunnuntaikoulut suljettiin, ja ukrainankielisen kirjallisuuden julkaiseminen kiellettiin. Aktivisteja rangaistiin, ja hromadojen toiminta hiipui vuosiksi. Odessassa 1870-luvulla syntynyt hromada oli erityisen aktiivinen monilla kulttuurin aloilla ja avusti lahjakkaita opintielle taloudellisesti. Sen toiminta kärsi vuonna 1879 tehtyjen pidätysten vuoksi. Siinä vaiheessa sillä oli sata jäsentä.[1]
Odessan hrovadan toiminta rajoittui 1880-luvulla kulttuuriin, ja sen rinnalle syntyi 1890-luvulla lyhytikäinen opiskelijoiden ryhmä. Kiovassa perustettiin hromadoja useissa ylemmissä oppilaitoksissa, ja 1901 syntyi naisten hromada, joka toimi vuoden 1905 vallankumoukseen saakka. Harkovassa oli löyhästi järjestynyt hromada, jonka jäsenistöön kuului oppineita ja kirjailijoita. Poliittisesti suuntautunut 1897 perustettu satajäseninen hromada sulautui vuonna 1904 laittomaan Ukrainan vallankumouspuolueeseen (RUP). Ukrainan ulkopuolella merkittävä ryhmä oli 1880-luvulla Pietarissa. Se salakuljetti Venäjälle laitonta kirjallisuutta ja vietti vuosittain Taras Ševtšenkon muistojuhlaa. Sen jäsenistön piirissä muodostui ryhmä Sosialistiset vallankumoukselliset.[1]
1900-luvun alkupuolella opiskelijoiden poliittisen aktiivisuuden vuoksi hromadojen määrä alkoi lisääntyä, suurissa kaupungeissa syntyi uusia ryhmiä. Harkovassa 1907 perustetussa laillisessa hromadassa oli 150 jäsentä. Pietarissa perustettiin jälleen 1903 rhomada, johon liittyi eri oppilaitosten opiskelijoita, jotka olivat enimmäkseen RUP:n jäseniä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Johannes Remy, Ukrainan kysymys ja Ukrainan kansallinen liike Venäjän keisarikunnassa 1800-luvulla, Ennen ja nyt