Hirvilahden kartano

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hirvilahden kartanon päärakennus, edestä katsottuna.
Hirvilahden kartanon päärakennus, takaa katsottuna.

Hirvilahti (ruots. Hirflax) on kartano[1] Perniössä. Ensimmäinen maininta siitä löytyy vuodelta 1409.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirvilahti on vanhaa rälssisäteriä. Ensimmäinen maininta siitä löytyy vuodelta 1409, jolloin Perniön kirkon uskottuna miehenä oli Hirvilahden Jacob Galt.[2]. On luultavaa, että Galt suku omisti Hirvilahden jo ennen vuotta 1409. Suku hallitsi vielä Hirvilahtea 1600-luvun alkupuolella. Perniön kirkon kuorin lattiassa ovat Olof Göransson Galtin (kuoli 1566) ja Matts Göransson Galtin (kuoli 1591) hautakivet. Viimeinen Galt-sukuun kuuluva Hirvilahden omistaja oli Göran Olofsson Galt (Yrjänä Olavinpoika Galt[3]), joka oli mm. Halikon kihlakunnan voutina. Galt-suku on alkuperältään perniöläinen rälssisuku.

Hirvilahden omistajina on ollut Galt-suvun lisäksi muita aatelissukuja mm. Munck af Fulkila (Elin Mickelsdotter Munck, Göran Olofsson Galtin leski), Jägerhorn af Spurila (Christer Classon[4]), Stråle af Ekna, numerolla 87 Ruotsin ritarihuoneella[5] (Turun hovioikeuden asessori Lindorm Stråle[6]), Lillie, Creutz (Maaherra Lorenz Creutz[7]), Österling, Brummer ja von Torcken.[8] Merkittävin heistä oli runsaasti maaomaisuutta omistanut sotamarsalkaksi ja sotakollegion presidentiksi kohonnut Axel Gustafsson Lillie, joka omisti Hirvilahden vuosina 1638–1662.[9][10] Axel Lillien päätilana oli hänen vaimonsa Catarina Mörner'in huomenlahjaksi saama Löfstad'in kartano Ruotsissa.[11] Axel Lillien kuoleman jälkeen Hirvilahti siirtyi hänen poikansa Kreivi Axel Axelsson Lillien hallintaan.

1600-luvun loppupuolella Perniössä siirryttiin ruukkien aikaan. Maaherra Lorenz Creutz perusti ruukkeja Perniöön Teijon–Kirjakkalan alueelle. Hän kasvatti maaomaisuutta Perniössä ja myös Hirvilahti siirtyi hänen omistukseensa vuosiksi 1679–1682. Hänen jälkeensä Hirvilahden omisti hovikamreeri Jonas Österling vuosina 1683–1691. Österlingin jälkeen Hirvilahden omistajaksi tuli vuosiksi 1694–1698 jo kolmas Lillie, kreivi Axel Johan Lillie, joka oli Axel Axelsson Lillien poika. Vuonna 1699 Hirvilahti siirtyi uudelleen Creutz-suvun hallintaan. Omistajaksi tuli Lorenz Creutzin veli kreivi Johan Creutz. Ison reduktion seurauksena Hirvilahdesta tuli vuonna 1691 säteriratsutila.

1800-luvulla Hirvilahti oli kolmen sukupolven ajan Himberg-suvun hallussa. Vuonna 1912 Hirvilahden kartanon hankkivat omistukseensa Karl August ja Ida Nikander (myöh. Hirvilahti), jonka suvun hallussa kartano edelleen on.

Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kellarihuoneen seinäsyvennykset. Syvennysten käyttötarkoitusta ei varmuudella tiedetä.
Iso kellarihuone.
Kivimakasiini 1700-luvulta

Nykyisen empiretyylisen päärakennuksen rakensi vuonna 1848 Jonas Himberg, jonka suku hallitsi Hirvilahtea vuodesta 1833 vuoteen 1904.

Aikaisemmista rakennuksista on jäänteenä nykyisen päärakennuksen alla oleva kivestä rakennettu kellarikerros (sisältäen 4 holvattua kellaritilaa)[12], jotka saattavat ajoittua 1400-luvulle. Kartanomiljööseen kuuluu myös 1700-luvulta peräisin oleva kivestä rakennettu viljamakasiini. Päärakennuksen ympärillä olleet perinteiset kartanon sivurakennukset on purettu 1900-luvun alkupuolella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Luettelot Salon seudun merkittävät rakennetun ympäristön kokonaisuudet, s.14 31.5.2008. Varsinaissuomen liitto.
  2. Perniön kunta, historiatoimikunta: Perniön historia, osa 1, s. 152. , 1980.
  3. Yrjö Blomstedt: Suomen laamannit, kihlakunnantuomarit, alilaamannit ja lainlukijat 1523–1680. Elämäkerrallinen henkilöluettelo Historiallisia tutkimuksia. 1958. Suomen historiallinen seura. Viitattu 13.9.2010.
  4. Asutuksen yleisluettelo, Perniö 1600–1619 Kansallisarkiston digitaaliarkisto. Viitattu 13.9.2010.
  5. Stråle af Ekna Ruotsin ritarihuoneella Viitattu 13.9.2010.
  6. Asutuksen yleisluettelo, Perniö 1620–163 Kansallisarkiston digitaaliarkisto. Viitattu 13.9.2010.
  7. Asutuksen yleisluettelo, Perniö 1694–1714 Kansallisarkiston digitaaliarkisto. Viitattu 13.9.2010.
  8. Jutikkala, Nikander: Suomen kartanot ja suurtilat, osa 2, s. 231–232. , 1939–45.
  9. Asutuksen yleisluettelo, Perniö 1634–1653 Kansallisarkiston digitaaliarkisto. Viitattu 10.9.2010.
  10. Asutuksen yleisluettelo, Perniö 1654–1673 Kansallisarkiston digitaaliarkisto. Viitattu 10.9.2010.
  11. Löfstad, Sverige Slott i Europa, Slottquiden Viitattu 13.9.2010. (ruotsiksi)
  12. Rakennushistorialliset dokumentoinnit 12.5.2009. turku.fi: Turun museokeskus. Viitattu 6.9.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]