Himilkon
Himilkon (kreikkalainen translitteraatio nimestä HMLK, Himilk; n. 520–450 eaa.) oli karthagolainen tutkimusmatkailija. Hän oli antiikin ajan ensimmäinen tunnettu löytöretkeilijä, joka tutki Euroopan länsi- ja luoteisosia. Himilkon kävi luultavasti Irlannissa, Etelä-Englannissa ja Bretagnessa ja laati retkistään matkakertomuksen.[1] Himilkonin alkuperäinen puunin kielinen nimi oli Chimilkât, ”veljeni on milkât”. Himilkonin matkakertomus ei ole säilynyt, mutta siihen viittasivat kuitenkin myöhemmin sekä Plinius vanhempi teoksessaan Naturalis historia että roomalainen runoilija Rufus Festus Avienus runossaan Ora maritima. Näiden viittausten perusteella on voitu rekonstruoida ainakin osa Himilkonin matkareitistä.[2]
Pliniuksen mukaan Himilkonin tehtävänä oli tutkia Euroopan uloimpia rannikoita. Himilkonin matkojen päätarkoituksena oli ilmeisesti tinan ostaminen. Välimeren alueella tinaesiintymiä oli vähemmän, kun taas pohjoisemmasta tinaa löytyi runsaasti muun muassa Englannista. Noin vuonna 350 Avienus siteerasi Himilkonin matkakertomusta Atlantin rannikkoa kuvaavassa runossa Ora maritima. Avienuksen siteeraamassa ensimmäisessä kohdassa kuvataan rannikon saaristoa, jossa asuu ylpeä ja ahkera oestrumnidien heimo, joka käy kauppaa naapureidensa kanssa. He ovat saattaneet asua Cornwallissa tai Scillysaarilla, mutta luultavimmin Bretagnen rannikolla, jossa on runsaasti malmiesiintymiä sekä useita pieniä saaria.[2]
Himilkon ei purjehtinut tuntemattomille vesille, vaan tiesi tarkasti, mistä oli mahdollista hankkia tinaa ja muita jalometalleja. Tartessolaiset eli Andalusian Tartessoksen asukkaat kävivät muinoin kauppaa Bretagnen, Cornwallin, Walesin ja Irlannin asukkaiden kanssa. Tämä voidaan päätellä arkeologisten kaivausten runsaista tinalöydöistä. Tartessos oli 500-luvulla jo kadonnut, ja karthagolaiset valtasivat Cadizin. Oli luontevaa, että karthagolaiset lähtivät etsimään mahdollisia kauppakumppaneita Atlantin rannikolta seuraamalla tartessolaisten vanhaa reittiä.[2]
Avienuksen mukaan Himilkonilla kesti neljä kuukautta päästä oestrumnidien luo. Luultavasti hän perusti matkan aikana siirtokuntia, kuten Hanno Merenkulkija, mikä viivytti matkaa. Himilkonin mukaan purjehdus oli hyvin vaivalloista, ja hän valittaa, ettei tuuli juurikaan puhaltanut. Lisäksi merilevät hidastivat laivojen kulkua. Kertomuksessa mainitaan myös erilaiset merihirviöt, petolliset matalikot ja hiekkasärkät. Myöhemmässä sitaatissa Himilkon kuvaa sakeaa sumua. Näiden kuvausten on katsottu liioitelleen matkan vaaroja, ja niillä on kenties haluttu pelotella foinikialaisten pahimpia kilpailijoita, kreikkalaisia.[2]
On mahdollista, että Himilkon olisi saattanut käydä Helgolandissa saakka. Antiikin aikoina sieltä käytiin hakemassa meripihkaa, ja se on voinut olla Himilkonin retkikunnan toinen päämäärä.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paavo Castrén ja Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.