Hilkka-Liisa Ahola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hilkka-Liisa Ahola (9. marraskuuta 1920 Helsinki – 27. kesäkuuta 2009 Helsinki[1][2][3]) oli suomalainen keramiikkataiteilija, joka työskenteli keraamikkona ja koristetaiteilijana Arabian tehtaalla vuosina 1947–1975.

Uran vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahola opiskeli taideteollisessa korkeakoulussa mm. mallipiirustusta, keramiikkaa ja posliininmaalausta vuosina 1936–1941.[2] Opiskeluajoilta taideteollisen korkeakoulun arkistoon on taltioitu Aholan koulutyö puuvillakankaan mallisuunnittelusta, ”Ehdotuksia pumpulikangasmalleiksi”, kaksitoista erilaista pumpulikangasmallia, kolmessa raitoja ja lopuissa ruutuja, vuodelta 1939-1940 Taideteollisuuskeskuskoulun 3. vuosikurssin piirustuskokoelmassa.[4] Ahola työskenteli Arabiassa 1943–44 harjoittelijana, 1947–1968 Olga Osolin johtamalla Arabian taideteollisuusosastolla suunnitellen malleja ja koristeita ja vuosina 1968–74 tehtaan taideosastolla.[2]

Hilkka-Liisa Ahola Arabian taideteollisuusosastolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hilkka-Liisa Aholan tunnetuimpia tuotantoja taideteollisuusosastolta ovat mm. Kukka-sarja (tuotannossa 1958–1975), jossa Aholan sommittelemat käsinmaalatut kukkakoristeet esiintyivät valkoisissa kovafajanssissa maljakoissa ja maljoissa, joista osa oli Annikki Hovisaaren ja Ulla Procopén muotoilemia, osa Aholan omaa muotoilua. Raidalliset ja värikkäät Colora-sarjan pullot ja maljakot olivat tuotannossa 1958–1975, 4-osainen Venus-ehostusastiasto, johon kuului kaksi korkeampaa purnukkaa, matala rasia ja käsipeili oli tuotannossa vuosina 1965–1976. Aholan astiastojen koristeista mainittakoon n. 1960–1975 tuotannossa ollut keltainen auringonkukkaa esittävä Aurinkoruusu (astiaston oli muotoillut Kaarina Aho), ruusukuvioinen Julia (muotoilu Kaarina Aho), ruusukuvioinen Rosalia (muotoilu Kaarina Aho), sinisävyiset Kuutamo-lautaset (tuotannossa v. 1971–1975, muotoilu Kaarina Aho) sekä 1960-luvun alkupuolelta 1970-luvun alkuun saakka tuotannossa olleet väri- ja koristemallit Ulla Procopén suunnitteleman teeastiastoon, joissa toistui kukat ja säännölliset kuviosarjat.[5][6]

Retikka kuppipari, Arabia, valmistaja Ahola Hilkka-Liisa, suunnittelija (koriste) Jäderholm Greta-Lisa, suunnittelija (kupin malli)
Arabian keltasävyinen Aurinkoruusu-sarjan lautanen

Ahola teki taideteollisuusosaston aikoina myös uniikkitöitä, mm. kaakeleita, kaakelisommitelmia ja vateja. Ahola toteutti myös herkkiä, romanttisia ja sadunomaisia ihmisaiheisia maalauksia keramiikkavadeille, laatoille ja maljoihin.[7][8][2]

Arabian tehtaan lisäksi hän suunnitteli koristemalleja sarjatuotantoon Wärtsilän omistamalle Järvenpään emalille kupari- ja seripainomenetelmillä toteutettavaksi[1]. Ahola suunnitteli myös malleja Nuutajärven lasitehtaalle 1950-luvulla, esimerkiksi kasviaihein hiottuja lasikulhoja, jotka signeerattiin H-L A.[9][2] Ahola teki uransa varrella kuvitus- ja koristesuunnittelua myös muille suomalaisille taideteollisuusyrityksille, kuten esimerkiksi tapettimalleja tapettitaloille, sekä vaneria työstäneelle yritykselle Soinne&Knille siveltimellä maalattuja kuvituksia ns. taidetarjottimiin[10][1].

Pääpalkinto Faenzassa ja siirtyminen Arabian taideosastolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1968 Hilkka-Liisa Ahola voitti pääpalkinnon (Grand Prix) Italian Faenzan kansainvälisessä keramiikkabiennaalissa[11] sinisävyisellä laattasommitelmallaan (mitat 170 x 84 cm)[12]. Faenzan menestyksen ansiosta hänelle tarjottiin tilaisuutta työskennellä Arabian taideosastolla ja hän siirtyi sinne. Siellä hän teki mm. vateja ja kaakelisommitelmia eri tekniikoita yhdistellen. Hän käytti sgraffitoa, sivellinkoristeluja erivärisillä lasitteilla sekä lysteritekniikkaa. Hänen väripalettiinsa kuului usein intensiivinen sininen, koboltin, turkoosin ja violetin vivahtein.[2]

Ahola jäi eläkkeelle Arabian taideosastolta vuonna 1975 tilanteessa, jossa Arabian tehtaat omistanut Wärtsilä Oy oli energiakriisin puristuksessa talousvaikeuksissa ja joutui saneeraamaan henkilöstöään.[13] Taideosaston yhdeksästä taiteilijasta vain kolme säilyi vakituisina samalla kun Arabia ja ruotsalainen Röstrand etsivät tehokkuutta tuotantoonsa yhteistyösopimuksella, joka kolmen vuoden päästä purettiin.[14]

Näyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1954 Artium, Göteborg [8]
  • 1972 yksityisnäyttely, Wärtsilä Shop, Helsinki [1]
  • 1999 Sininen hetki – Hilkka-Liisa Aholan keramiikkaa 1947–1974, Arabian museon galleria[13]
  • 2019 (postuumi) Pienoisnäyttely: Hilkka-Liisa Ahola 8.1.-13.3.2019, Designmuseo [1]
Hilkka-Liisa Aholan teoksia pienoisnäyttelyssä Desingmuseossa 8.1.-13.3.2019

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hellman, Åsa (toim.): Taidekeramiikka Suomessa, Otava 2004, ISBN 951-1-18628-0.
  • Kumela Marjut, Rissanen Kaarina, Paatero Kristiina: Arabia, julkaisija Oy Wärtsilä Ab Arabia, Uudenmaan Kirjapaino Oy Helsinki 1987, ISBN 951-99759-1-8
  • Vacker vardagsvara: profiler och alster ur finsk konstindustri av i dag. Stockholm: Lindqvist; 1958. http://libris.kb.se/bib/707098?vw=short

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Designmuseo: Rakastettuja Arabian koristemalleja tutkittavana Designvintillä, Pienoisnäyttely: Hilkka-Liisa Ahola 8.1.-13.3.2019 2019. Designmuseo. Viitattu 22.3.2020.
  2. ↑ a b c d e f Hellman, Åsa (toim.): Taidekeramiikka Suomessa, s. 137. Otava, 2004.
  3. ↑ Hietaniemen hautausmaa, kortteli H35, rivi 10, hauta 228
  4. ↑ Aalto-yliopiston kuvatietokanta Raami: Ehdotuksia pumpulikangasmalleiksi, Ahola, Hilkka-Liisa 1939–1940 Finna.fi. 1.1.1939-31.12.1940. Aalto-yliopisto. Viitattu 2.6.2020.
  5. ↑ Designmuseo: Arabian tehtaan käyttökeramiikkaa -tietokanta > Hilkka-Liisa Ahola Arabian tehtaan käyttökeramiikkaa. Designmuseo. Viitattu 2.6.2020.
  6. ↑ Sirpa Pääkkönen: Käsinmaalausta 130 vuotta Helsingin Sanomat. 17.12.2002. Viitattu 22.3.2020.
  7. ↑ Laatutavara Oy: Laatutavara.com, Verkkonäyttely, Hilkka-Liisa Ahola facebook.com. Viitattu 22.3.2020.
  8. ↑ a b Lindqvist: Vacker vardagsvara: profiler och alster ur finsk konstindustri av i dag. Stockholm, http://libris.kb.se/bib/707098?vw=short, 1958.
  9. ↑ Hagelstam: 596. Hilkka-Liisa Ahola, Lasikulho, sign. H-L A, Nuutajärvi hagelstam.fi. 2018. Viitattu 2.6.2020.
  10. ↑ bukowskis.com: Hilkka-Liisa Aholan kuvittama taidetarjotin, Soinne & Kni, Bukowskin huutokaupassa 2018. Bukowski. Viitattu 24.3.2020.
  11. ↑ Mikä on Faenza? Helsingin Sanomat. 16.9.1995. Helsingin Sanomat. Viitattu 22.3.2020.
  12. ↑ Museo Internazionale delle Ceramiche in Faenza: Roll of Honour "Premio Faenza" 1968 Hilkka-Liisa Ahola http://www.micfaenza.org/. Museo Internazionale delle Ceramiche in Faenza. Viitattu 2.6.2020.
  13. ↑ a b Pöppönen, Hannu: Hilkka-Liisa Ahola teki pitkän uran Olgan osastolla, Arabia muistaa historiansa tekijöitä. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003781712.html, 27.2.1999. Helsingin Sanomat.
  14. ↑ Kumela Marjut, Rissanen Kaarina, Paatero Kristiina: Arabia, ISBN 951-99759-1-8, s. 94. Oy Wärtsilä Ab Arabia, Uudenmaan Kirjapaino Oy Helsinki, 1987.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hilkka-Liisa_Ahola&oldid=19581934”