Herpmanin veljekset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Herpmanin eli Härkmanin veljekset, Gabriel, Johan ja Gustaf Herpman johtivat venäläisten vastaista sissisotaa Keuruun seudulla isonvihan aikana vuosina 1714-1715[1].

Veljesten tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veljesten isä oli Keuruun kirkkoherra Georg Herpman ja hänen 1. puolisonsa Katarina Reuter tämän 2. avioliitossa. Kansanperinteen mukaan veljekset olivat rohkeudestaan tunnettuja kookkaita voimamiehiä, jotka pystyivät muun muassa vääntämään hevosenkengän suoraksi paljain käsin. Veljekset kävivät Turun katedraalikoulun ja opiskelivat sitten Turun akatemiassa. Gabriel aloitti opintonsa 1707, Johan 1710 ja Gustaf 1711. Turun Akatemia suljettiin 1713 Etelä-Suomen jouduttua venäläisten joukkojen haltuun, ja veljekset palasivat kotiseudulleen.

Sissisotaa Keuruulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10. joulukuuta 1713 kapteeni Salomon Enbergin johtama sissijoukko hyökkäsi Keuruun pappilaan ja tuhosi siellä majailleen venäläisosaston. Sissit hallitsivat Keuruuta sitten talvikauden ajan. Engbergin joukko joutui kuitenkin keväällä 1714 venäläisten tuhoamaksi. Kun venäläiset jälleen suuntasivat kohti Keuruuta alkukesästä 1714, Herpmanin veljekset asettuivat paikallisen vastarinnan johtoon. He kaivauttivat kuusi metriä leveän Ketveleen kannaksen poikki vallihaudan ja pystyttivät sen toiselle reunalla rintavarustuksen. Ketveleen kannaksen kautta kulki ainoa maayhteys niemellä sijaitsevalle Keuruun kirkolle, ja venäläisten oli tultava sitä kautta. Tällä vallituksella käytiinkin sitten keuruulaisten ja venäläisten välinen kahakka. Taistelun aikana keuruulaisilta loppuivat ammukset, mutta he käyttivät kiviä ja puita aseena venäläisiä vastaan. Ei ole tietoa kumman osapuolen voittoon kahakka päättyi, mutta venäläiset joutuivat kuitenkin poistumaan Keuruun kirkonkylästä.

Herpmanin veljekset johtivat tämän jälkeen pienimuotoista sissisotaa venäläisiä vastaan. Keuruun seutu oli sopivaa tällaista sodankäyntiä varten, sillä tiettömän alueen maasto oli mäkistä ja järvistä ja täynnä suuria koskemattomia metsäalueita. Vähän ennen joulua 1715 sissit hyökkäsivät Längelmäellä Vilkkilän ja Länkipohjan kylien välillä venäläisten huoltokuormaston kimppuun ja saivat saaliikseen kolme kuormaa kuparisia plootuja.

Ampialan kahakka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onnistuneen iskun jälkeen sissit asettuivat Keuruulle Ampialan taloon. Talo sijaitsi korkealla harjulla, ja sieltä oli hyvä näkyvyys lähiympäristöön. Sissit asettivat vartijan Jylkynkello-nimiselle kalliopaadelle, joka liikkui pienen napakiven päällä. Vartija saattoi tehdä hälytyksen astumalla kalliopaaden päälle ja heiluttamalla sitä, jolloin syntyi voimakas jylisevä ääni.

Sissit viettivät talossa joulun ja vuodenvaihteen tienoon. Heidän joukkoonsa kuulunut Keuruun lukkari ja entinen ylioppilas Nils Lätt herätti vuodenvaihteen tienoilla levottomuutta kerrottuaan näkemästään enneunesta. Gabriel Herpman kuittasi kuitenkin koko asian toteamalla: Joka unia uskoo, se tuulia takaa ajaa.

Venäläiset onnistuivat varhain aamulla 29. joulukuuta 1715 tekemään yllätyshyökkäyksen Ampialan taloon ja yllättämään siellä majailleet sissit. Jylkynpaadella ollut vartija ei ehtinyt tehdä hälytystä vaan juoksi hyökkääjien edellä taloon. Perimätiedon mukaan venäläisten oppaana oli turkulainen noita Kuuliais-Tapani. Johan ja Gustaf Herpman saivat surmansa taistelussa ja Gabriel Herpman otettiin vangiksi mutta hänet surmattiin kuitenkin pian. Viimeksi venäläiset sytyttivät Ampialan talon tuleen. Tuvan lakalle piiloutunut lukkari Nils Lätt onnistui kuitenkin sammuttamaan tulipalon tukahduttamalla sen mullan avulla. Tämän havaittuaan venäläiset palasivat taloon, surmasivat kiinni saamansa lukkarin ja sytyttivät talon uudelleen tuleen.

Ampialan talossa oli oleskellut myös veljesten isä kirkkoherra Herpman tyttärineen, ja venäläiset kuljettivat heidät alkuvuodesta 1716 pois Keuruulta ensin Hämeenlinnaan ja sitten Helsinkiin ja edelleen Tallinnaan. Georg Herpman toimi saarnaajana Inkerinmaalla ja palasi takaisin Keuruulle 1722. Hän kuoli siellä 1729.

Herpmanin veljeksille on pystytetty muistomerkit Keuruun Ampialaan 1929 sekä Ketveleen kannakselle 1928. Veljesten Ketveleen kannakselle rakentama varuskaivanto oli näkyvissä vielä 1800-luvun puolivälissä.

Keuruulle on 1928 pystytetty heille muistokivi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. 673

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]