Henrik Bogislaus Nilsson
Henrik Bogislaus Nilsson (21. heinäkuuta 1820 – 1890 Helsinki) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraaliluutnantti.[1]
Nilssonin vanhemmat olivat samanniminen isä, majuri Henrik Bogislaus Nilsson, ja Johanna Elisabet Flodman. Nilsson tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1836 ja valmistui sieltä kurssinsa priimuksena 1842, jolloin hänet määrättiin vänrikkinä palvelukseen Henkivartioväen krenatöörirykmenttiin. Hänet ylennettiin aliluutnantiksi 1845, luutnantiksi 1847, alikapteeniksi 1851 ja kapteeniksi 1854. Vuonna 1860 Nilsson siirrettiin everstinä pataljoonankomentajaksi Henkivartioväen Volynian rykmenttiin ja edelleen kolme vuotta myöhemmin Valko-Venäjälle 28. Polotskin jalkaväkirykmentin komentajaksi. Hän osallistui rykmentin mukana tammikuun kansannousun kukistamiseen Puolassa 1863–1864.[1]
Nilsson ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1871, määrättiin 4. jalkaväkidivisioonan komentajan apulaiseksi vuonna 1872 ja siirrettiin 8. jalkaväkidivisioonan komentajan apulaiseksi vuonna 1873. Turkin sodassa hän toimi ensin 17. jalkaväkidivisioonan 2. prikaatin komentajana 1877 ja sitten 12. jalkaväkidivisioonan komentajana 1878. Hänet palkittiin tässä tehtävässä kunnostautumisesta Venäjän Pyhän Yrjön ritarikunnan 4. luokan ritariristillä. Nilsson toimi myös sodan jälkeen 12. jalkaväkidivisioonan komentajana, aina vuoteen 1881 asti, jolloin hän sai eron sotapalveluksesta kenraaliluutnanttina.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Henrik Bogislaus Nilsson Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 10.4.2020)