Helena Kekkonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Helena Kekkonen (s. 11. kesäkuuta 1926 Leppävirta) on suomalainen tekniikan lisensiaatti, joka on tullut tunnetuksi rauhankasvattajana. Vuonna 1981 Helena Kekkonen sai ensimmäisenä maailmassa Unescon rauhankasvatuspalkinnon.

Valmistuttuaan hän toimi assistenttina Teknillisessä korkeakoulussa. Vuonna 1960 hän hakeutui Helsingin kaupungin perustaman laboratoriokoulun rehtoriksi ja viikonloppuisin hän opetti kemiaa Sörkan vangeille. Omien sanojensa mukaan ”ihanin aika elämässä” alkoi, kun hän siirtyi vuonna 1976 Vapaan sivistystyön yhteisjärjestön pääsihteeriksi ja myöhemmin pääsihteeriksi (1986–90) Rauhankasvatusinstituuttiin keskittyen rauhankasvatustyöhön ja kehitysmaihin.

Hänestä tuli Helsingin yliopiston kunniatohtori filosofisen tiedekunnan promootiossa 2007 ja Oulun yliopiston kunniatohtori kasvatustieteellisen tiedekunnan promootiossa 1989.

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen kristillisen rauhanliikkeen rauhanpalkinto 2005.[1]
  • Helen Prize -kunniakirja kansainvälisestä rauhankasvatustoiminnasta 2001
  • Vuoden Puhuja -titteli (Suomen logonomit ry) 1982
  • Mathilda Wrede -palkinto työstä vankien hyväksi 1976

Järjestötyötä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eristetään Etelä-Afrikka-kampanja, 1. puheenjohtaja ja hallituksen jäsen 1984-91
  • Tekniikka elämää palvelemaan ry:n perustajajäsen ja vpj. 1983-85
  • Suomen PEN-yhdistyksen kutsujäsen 1982-
  • Yrjö Kallisen Rauhanopiston kannatusyhdistyksen puheenjohtaja 1982-85
  • Avoimen yliopiston kehittämistoimikunnan jäsen 1979-81
  • Suomalaisten Kemistien seuran hallituksen jäsen 1971-72

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helena Kekkosen curriculum vitae

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kekkonen, Helena & Böök, Markku (toim.): Aukko muurissa. Helsinki: Rauhankasvatusinstituutti, 1989. ISBN 952-90-1331-0.
  • Kekkonen, Helena: Rauhankirja. Helsinki: Rauhankasvatusinstituutti, 1990. ISBN 952-90-2389-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]