Hangon vapaudenpatsas
Hangon vapaudenpatsas on Hangossa Bulevardin eteläpäässä sijaitseva muistomerkki, joka on omistettu Saksan Itämeren-divisioonan maihinnousulle Suomen sisällissodan yhteydessä 3. huhtikuuta 1918. Kuvanveistäjä Bertel Nilssonin suunnittelema graniittinen obeliski pystytettiin vuonna 1921. Muistomerkki on poliittisista syistä purettu kahdesti, mutta se on kummallakin kerralla pystytetty uudelleen, viimeksi vuonna 1960. Alkuperäinen teksti ja saksalaista sotilasta esittänyt korkokuva on kuitenkin poistettu.
Obeliski on seitsemän metriä korkea ja tehty ristipäähakatusta Hangon graniitista.[1] Obeliskin jalustaa reunustaa kaksi leijonapatsasta.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hangon kaupunginvaltuusto asetti patsaskomitean suunnittelemaan vapaudenpatsasta jo vuoden 1918 lopussa. Se oli tarkoitettu kansalliseksi muistomerkiksi, joka kuvastaisi suomalaisten kiitollisuutta saksalaisia kohtaan. Hanke rahoitettiin suurimmalta osin vapaaehtoisella keräyksellä, johon osallistuttiin ympäri Suomen. Obeliski tilattiin 70 000 markalla Granit Oy:ltä. Bertel Nilsson teki siihen saksalaista sotilasta esittävän kohokuvan. Vapaudenpatsas vihittiin Sotaväen lippujuhlan päivänä 16. toukokuuta 1921. Läsnä oli arviolta 2 000 ihmistä. Tilaisuudessa puhuivat rehtori V. J. A. Roos ja Hangon kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Torsten Kurtén, minkä lisäksi kunniavieraina olivat muun muassa valtioneuvos Edvard Hjelt ja Saksan Suomen-lähettiläs Erich Wallroth.[1]
Hangon ollessa vuokrattuna Neuvostoliiton tukikohdaksi vuosina 1940–1941 neuvostoliittolaiset purkivat muistomerkin. Suomalaisten vallattua kaupungin takaisin jatkosodan aikana irrotetut veistokset löydettiin lähistöltä entisen Grand Hôtelin tontilta. Vapaudenpatsas rakennettiin uudelleen vuonna 1943, tälläkin kertaa keräysrahoituksella.[1]
Hangon vapaudenpatsas purettiin uudelleen vuonna 1946 valtioneuvoston pyynnöstä. Hangon kaupunki purki sen oma-aloitteisesti jo ennen kuin virallinen määräys sai lainvoiman, sillä valvontakomissio oli valittanut asiasta. Muistomerkin osat kuitenkin säilytettiin kaupungin varastossa, ja vuonna 1958 käynnistettiin jälleen rahankeräys sen pystyttämiseksi kolmanteen kertaan. Kolmas paljastustilaisuus oli vuonna 1960 ilman juhlallisuuksia. Muistomerkin palautuksesta tehtiin eduskuntakysely, mutta Sukselaisen II hallitus ei nähnyt asiassa esteitä, sillä vieraita valtioita mahdollisesti loukkaavat tekstit ja kuva-aiheet oli nyt poistettu.[1]
Tekstit ja kohokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muistomerkissä oli alkujaan suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi teksti ”Saksalaiset joukot nousivat maihin Hangossa huhtikuun 3 päivänä 1918 auttamaan maatamme sen taistelussa vapautemme puolesta. Vielä myöhäisiin aikoihin todistakoon tämä kivi kiitollisuuttamme". Vuoden 1943 jälleenrakennuksen yhteydessä siihen lisättiin kaikilla kolmella kielellä teksti ”Vihollinen häpäisi ja tärveli kiven vv. 1940-41. Se pystytettiin uudelleen v. 1943 todistamaan kiitollisuutemme järkkymättömyyttä”. Kolmannen pystytyksen yhteydessä vuonna 1960 nämä tekstit korvattiin lakonisilla sanoilla ”Vapautemme puolesta” ja saksalaisen sotilaan kuva hakattiin pois.[1]
Frihetskrigets Södra Finlands Svenska Traditionsförening -perinneyhdistys on vaatinut saksalaisen sotilaan kuvan palauttamista vapaudenpatsaaseen, mutta Museovirasto on vastustanut ajatusta. Viraston mukaan monumentin nykyinen tila kuvastaa sen monivaiheista historiaa.[2] Hangon kulttuurilautakunta on hylännyt myös muut yhdistyksen ehdotukset vapaudenpatsaan muuttamisesta.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Birgitta Ekström Söderlund: Sotatoimet Hangossa 1900-luvulla Hanko (Internet Archive). Viitattu 11.4.2024.
- ↑ Jussi Orell: Museovirasto vastustaa saksalaissotilaan palauttamista muistomerkkiin (Arkistoitu – Internet Archive) Turun Sanomat 3.5.2007. Viitattu 5.5.2013.
- ↑ Robin Lindberg: Inget gravmärke på frihetsmonumentet i Hangö (ruotsiksi) Yle 8.12.2011. Viitattu 5.5.2013.