Hamina-luokan ohjusvene

Hamina-luokan ohjusvene
	; Hamina-luokan ohjusvene Hanko (FNS Hanko (82)).
Tekniset tiedot
Uppouma	250 tonnia
Pituus	51 m
Leveys	8,5 m
syväys	1,7 m
Nopeus	yli 30 solmua
Miehistöä	24
Aseistus
Ilmatorjunta	8 × ItO 2004 Umkhonto-IR; 1 × 57mm LT (Bofors 57 Mk3); 2 × 12,7mm ITKK
Meritorjunta	4 × MtO 85M; 2 × Syvyyspommin pudotin

Hamina-luokan ohjusveneet Hamina, Tornio, Hanko ja Pori ovat pääosin 2000-luvun alussa rakennettuja neljännen sukupolven suomalaisia ohjusveneitä. Alukset on rakennettu Aker Finnyardsin Rauman telakalla. Ensimmäinen tilattiin 1996 joulukuussa ja neljäs, Pori, luovutettiin 19.6.2006 Raumalla alukset tilanneelle Suomen merivoimille. Helsinki-luokan ohjusveneistä alkaen ohjusveneet on nimetty eri rannikkokaupunkien mukaan.

Sisällysluettelo

1 Perusrakenne
2 Häivetekniikka
3 Meritorjuntaohjukset ja omasuoja-aseet
4 Hamina-luokan ohjusveneet
5 Aiheesta muualla
- 5.1 Alukset
- 5.2 Järjestelmäkehitys
6 Aiheesta muualla

Perusrakenne[muokkaa]

Aluksen runko on alumiinia ja yläpuoliset kansirakenteet hiilikuidulla vahvistettuja komposiittirakenteita. Alukset ovat kokoonsa nähden erittäin kevyitä ja ketteriä. Lisäksi ohjusveneissä potkurit on korvattu tehokkaalla ja nopean liikehdinnän mahdollistavalla vesisuihkupropulsiolla. Alukset kiihtyvät, hidastuvat ja kääntyvät poikkeuksellisella tavalla ja pystyvät keveytensä takia toimimaan hyvinkin matalissa vesissä.

Hamina-luokan alukset ovat hyvinkin toimintakykyisiä, sillä muiden maiden merivoimissa saman valvontakyvyn ja tulivoiman omaavat alukset ovat usein kaksi kertaa Hamina-luokkaa suurempia.

Tornio (81) Särkänsalmessa

Häivetekniikka[muokkaa]

Aluksen suunnittelussa on hyödynnetty häiveteknologiaa magneettisen-, lämpö- ja tutkaherätteen pienentämiseksi. Alus on muotoiltu siten että se heijastaa takaisin mahdollisimman vähän tutkasignaalia. Metalliosat on päällystetty tutkasäteitä absorboivalla maalilla ja kansirakenteiden komposiittiin on integroitu häivemateriaalia.

Päinvastoin kuin lasikuitu, hiilikuitu ei päästä lävitseen radioaaltoja. Tämä suojaa aluksen laitteita ulkoa tulevalta elektromagneettiselta pulssilta ja samalla estää laitteiden tuottamien radiosignaalien pääsyn ulos. Komentosiltaa lukuun ottamatta aluksessa ei ole lainkaan ikkunoita joista signaalit pääsisivät vuotamaan.

Aluksessa on vain hyvin vähän teräsosia, joten sen antama magneettinen heräte on vähäinen. Jäljelle jäävä magneettikenttä neutraloidaan rungon ympäri sijoitetuilla käämeillä.

Moottorien pakokaasut voidaan ohjata joko pinnan alle lämpöherätteen minimoimiseksi tai pinnan yläpuolelle, jolloin alus on mahdollisimman hiljainen sukellusveneiden suuntaan. Kansille sijoitetuilla 50 suuttimella voidaan sumuttaa merivettä aluksen päälle sen jäähdyttämiseksi. Suuttimia voidaan myös käyttää aluksen puhdistamiseen kemiallisen hyökkäyksen tai radioaktiivisen laskeuman jälkeen.

Meritorjuntaohjukset ja omasuoja-aseet[muokkaa]

Hamina-luokan alusten tulivoima perustuu huippumoderniin valvonta- ja asejärjestelmään, jotka ovat integroitu älykkääseen taistelunjohtojärjestelmään. Alusluokka pystyy valvomaan ilmatilaa noin 200 kilometriin, ampumaan ilmatorjuntaohjuksia yli 14 kilometriin sekä käyttämään pääasettaan eli meritorjuntaohjuksia yli 70 kilometriin.

Pääaseena on neljä ruotsalaisvalmisteista meritorjuntaohjusta. Omasuoja-aseina aluksella on 57 mm:n Bofors-yleistykki, eteläafrikkalaisvalmisteiset Umkhonto-IR-ilmatorjuntaohjukset, harhamaalijärjestelmä MASS sekä kaksi ilmatorjuntakonekivääriä. Aluksia voidaan käyttää myös miinoitukseen.