Hallandin rannikon moreenimuodostumat
Hallandin rannikon moreenimuodostumat (engl. Halland Coastal Moraines) ovat ryhmä reunamuodostumia, jotka seuraavat Etelä-Ruotsin länsirannikkoa Göteborgista Hallandin lääniin. Ne kuuluvat laajempaan noin 100 kilometriä pitkään ja noin 15 kilometriä leveään moreenimuodostumakenttään. Moreenimuodostumat ovat syntyneet noin 17 000 vuotta sitten ja ne ovatkin Ruotsin vanhimmat reunamuodostumat.[1][2][3]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viime jääkauden loppuvaiheen nopea sulaminen aiheutti Fennoskandina mannerjäätikössä Keski-Ruotsin virtauskielekkeen reunalle kaarevan muodon, jossa länsiosan reuna seurasi hieman vinosti Kattegatin rannikon muotoja ja itäosan reuna kohtasi idässä virtaavan nopean Itämeren jäätikkövirran vinosti. Tämä on johtunut siitä, että Etelä-Ruotsin ylänkö kohoaa merestä 350–400 metriä mpy. Kun Pohjanmeren jäätikkö suli noin 17 000 vuotta sitten alkaen [2], pääsi avoveden virtaukset tuomaan Kattegatin rannikolle lauhempaa vettä lämmittämään rannikon ilmastoa. Jäätikkö, joka edelleen virtasi rannikolla mereen, alkoi sulaa ja poikia jäävuoria joutuessaan kosketuksiin meren kanssa. Tässä vaiheessa alkoi jäätikön eteen kerrostua erilaisia reunamuodostumia tai reunamoreeneja.[1]
Moreenimuodostumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moreenimuodostumien pohjoisosat sijaitsevat Göteborgin seudulla, Hönöstä etelään Grötööhön Öckerön kunnassa, rannikkoseutua seuraten etelään päin aina Skåneen Hallandsåsille asti. Pjären niemen eteläpuoleltakin löytyy muutama moreenimuodostuma, mutta niiden jatkeesta ollaan epävarmoja. On ehdotettu, että niitä voisi löytää Skånesta pohjois-etelä- suuntaiselta linjalta, joka alkaa Pjärestä. Moreenimuodostumakenttä koostuu pienistä kumpumoreeneista tai jopa reunamoreeneista, jotka saavat eteläosissa seuraukseen muutaman deltamuodostuman. Moreenimuodostumista on löytynyt merkkejä myös lännempänä merenpohjasta. Osa merenpohjan moreenista voi kohdata Göteborgin reunamoreeneja, jotka ovat hieman nuorempia muodostumia [2]. Maanpinnalla läntisin moreeniketju muodostuu suoralinjaisista reunamoreeneista, joiden pituus on muutama kilometri. Osa muodostumista muistuttavat De Geer-moreeneja [4]. Idempänä sijaitsevat moreenimuodostumat ovat kaarevia ja edellisiä lyhyempiä, ja ne sijaitsevat usein drumliinien päällä. Moreenien poikkileikkauksia tutkittaessa on paljastunut monimutkainen rakenne, jossa moreeniaines, lajittunut aines, savi ja simpukoiden kuoria on sekoittunut toisiinsa. Rakenne arvellaan syntyneen, kun jäätikön reuna on toistuvasti palannut puskemaan jo muodostuneita moreenimuodostumia ja välillä vetäytynyt pois.[1][3]
Merkittäviä kohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Grimeton on Varbergin kunnassa viisi kilometriä leveä reunamoreeniparvi, joka muistuttaa De Geer -moreeneja [4]
- Morup on neljä kilometriä leveä reunamoreeniparvi Falkenbergin kunnassa [4]
Tutkimushistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rannikon moreenimuodostumat on esitellyt Carl Caldenius vuonna 1942. Kuvausta on tarkennettu vuosina 1988 ja 1993 Fernlundin toimesta. Niiden muodostuminen on kytketty erääseen jäätikön etenemistapahtumaan (engl. Low Baltic readvance), joka on ajoitettu 13 300–12 800 vs. Tästä ei kuitenkaan olla yksimielisiä. Jo ajoitus on koettu puutteelliseksi, sillä se on teetetty simpukoiden kuorista. Ajoitukset, jotka on tehty vuosina 1979–1995, vaihtelevat 12 900–14 100 vuotta sitten (lyhennetään vs). Suuri vaihtelu voi johtua ajoituksen epäonnesta, muodostumien moni-ikäisyydestä tai esimerkiksi simpukoiden eri-ikäisyydestä. On myös ehdotettu, että ne olisivat vanhempia kuin muut Etelä-Ruotsin reunamuodostumat. Lundqvist ehdotti vuonna 2001, että muodostumat syntyivät noin 18 000–16 000 vs ja alue vapautui jäätiköstä 15 550–14 550 vs tai 12 800–12 750 vs. Se sijoittuisi näin vanhimpaan dryaskauteen. Vuosina 2012–2014 on ajoituksia otettu lisää, jotka sijoittaisivat muodostumat 16 800–17 400 vs. Ne sattuvat silloin Grönlannin interstadiaaliin GS-2.1a [2].[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Lundqvist, Jan & Wohlfarth, Barbara: Timing and east−west correlation of south Swedish ice marginal lines during the Late Weichselian. Quaternary Science Reviews, 2001, 20. vsk, s. 1127–1148. Amsterdam, Alankomaat: Elsevier Science Ltd.. ISSN 0277-3791. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 19.10.2021. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d Stoeven, Arjen & al.: Deglasiation of Fennoscandia. Quaternary Science Reviews, 2016, nro 147, s. 91–121. Elsevier Ltd.. doi:10.1016/j.quascirev.2015.09.016. ISSN 0277-3791. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 19.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Lowe, J.J. & Walker, M.J.C.: ”2.3.2.1 Northern Europe”, Reconstructing Quaternary Environments, s. 26–28. Routledge, 2014. ISBN 9781317894506. GoogleBooks-kirjamerkki (viitattu 19.10.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c Andersen, S & Pedersen, S.S (toimittajat): Israndslinier i Norden, s. 209–215. , 1998. TemaNord 1998:584. ISBN 978-92-89302555. Google-Books-linkki (PDF) (viitattu 19.10.2021). (norjaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hallandsleden – 435 km vandringsled, Halmstad (reitistö kiertää moreenivyöhykettäkin) (ruotsiksi)