HHH-oireyhtymä

HHH-oireyhtymä on autosomissa peittyvästi periytyvä ureakierron häiriö, jossa yhdistyvät hyperornitinemia, hyperammonemia ja homositrullinuria. HHH-oireyhtymässä SLC25A15-geenin tuottaman ORNT1-kuljetusproteiinin puutos aiheuttaa ornitiinin heikentyneen kulkeutumisen mitokondriokalvon läpi.

HHH-oireyhtymä todetaan ainakin neljäsosassa tapauksista vasta aikuisiällä. Oireet ovat kuitenkin voineet alkaa jo varhaislapsuudessa. Toisinaan oireiden alkaminen ajoittuu aikuisuuteen, noin 18–35 ikävuoden välille. Lasten etenevään oirekuvaan kuuluvat hyytymishäiriöt, hypotonia, enkefalopatia, motoriset vaikeudet ja kehitysvamma. Aivojen magneettikuvassa voi olla havaittavissa aivoinfarktin aiheuttaman kaltainen muutos. Veren ammoniakkitason kohoaminen johtaa akuutisti pahenevaan taudinkuvaan, jonka piirteitä ovat oksentelu, ataksia, sekavuus, tajunnan tason lasku ja tajuttomuus. Myös aikuisilla ilmenee ammoniakkipitoisuuden nousun seurauksena vakavia oireita, kuten tajunnan tason laskua, tajuttomuutta sekä maksan solutuhoa ja nekroosia. HHH-oireyhtymän yhteydessä on esiintynyt akuuttia maksan vajaatoimintaa, joka saattaa vaatia maksansiirtoa. Jos HHH-oireyhtymä todetaan akuutin kriisin aikana, on ammoniakki- ja aminohappotasot tutkittava plasmasta sekä aminohappo- ja orotaattitasot virtsanäytteestä. Diagnoosi varmistuu kuitenkin vasta perimän tutkimuksella.

HHH-oireyhtymän aiheuttaman akuutin kriisin hoitokeinoihin kuuluvat glukoosi-infuusiot ja ureakierron häiriön korjaaminen arginiinilla tai sitrulliinilla. Ammoniakin sitomiseen vaaditaan natriumbentsoaattia ja natriumfenyylibutyraattia. Yleensä maksan toiminta on akuuttihoidolla nopeasti korjattavissa. Pitkäaikaishoidossa käytetään rajoitetusti proteiinia sisältävää ruokavaliota, korvaushoitoa aminohappovalmisteilla, natriumbentsoaattia ja kreatiinin korvaushoitoa. Pitkäaikaishoito ei näytä ehkäisevän spastista parapareesia. Kuitenkin sillä voidaan estää hyperammonemiatilat ja maksasairaus. HHH-oireyhtymän esiintyvyys on arviolta 1–5/10 000.