Hákonarmál

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hákonarmál (”Haakonin laulu”) on viikinkiaikainen muinaisnorjankielinen runo, jonka laati norjalainen skaldirunoilija Eyvindr Skaldienturmelija (isl. Eyvindr Finnsson skáldaspillir). Ylistysruno on laadittu 960-luvulla kuningas Haakon Hyvän (Hákon góði Aðalsteinsfóstri) kunniaksi Haakonin kuoltua Fitjarin taistelussa. Hákonarmál kuvaa taistelua sekä kuningas Haakonin vastaanottoa tuonpuoleisessa, Valhallassa. Hákonarmál on säilynyt osittain tai kokonaisena 21-säkeistöisenä runona useammassa lähteessä, kuten Snorri Sturlusonin Proosa-Eddassa sekä osana kuningassaagoja, kuten Fagrskinnassa ja Snorrin kuningassaagojen kokoelmassa Heimskringla.[1] Hákonarmál on ilmestynyt Aale Tynnin suomentamana teoksessa Snorri: Norjan kuningassaagat, I (Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö 1960).

Runon erityispiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eyvindr on käyttänyt Hákonarmálissa skandinaavisesta mytologiasta tunnettua kuvastoa kuvatessaan Haakonin saapumista ja vastaanottoa Valhallassa. Hákonarmál on lisäksi saanut vaikutteita sitä vanhemmasta, anonyymiksi jääneestä Eiríksmálista, joka taas on laadittu Haakonin velipuolen, kuningas Eerik Verikirveen muistoksi. Toisten näkemysten mukaan taas Hákonarmál olisi vanhempi ja vaikutteiden lähde. Runojen ilmentämissä maailmankuvissa on yhteyksistä huolimatta kuitenkin eroja. Vaikka Haakon Hyvä olikin muiden lähteiden mukaan tutustunut kristinuskoon, Eyvindr esittää runossa pakanallisen aikakauden menneenä hyvänä aikana ja kristillisen ajan ja Haakonin seuraajan, kuningas Haraldr Harmaaturkin (Haraldr gráfeldr) aikakauden pikemminkin sen pahana vastakohtana.[2]

Hákonarmálin runomitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hákonarmálissa on käytetty useampia eddarunoudelle tyypillisiä runomittoja. Fornyrðislag-mitan eli ”vanhan tarinamitan” muunnosta málaháttr-runomittaa eli ”puhemittaa” käytetään kerrottaessa taistelukohtauksista. Niissä on havaittavissa myös vaikutteita skaldirunoudessa käytetyistä metaforista ja kenningeistä. Ljóðaháttr-runomittaa eli ”laulumittaa” taas on käytetty muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta runon muissa osissa. Käytetystä edda-runomitasta huolimatta Hákonarmália käsitellään yleensä skaldirunouden yhteydessä sen teeman ja tyylin vuoksi.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fulk, R. D. 2012. (Introduction to) Eyvindr skáldaspillir Finnsson, Hákonarmál. Teoksessa Poetry from the Kings’ Sagas 1: From Mythical Times to c. 1035. Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages, 1, toim. Diana Whaley. Turnhout: Brepols, 171.
  • Gade, Kari Ellen. 2009. Málaháttr and Haðarlag. Teoksessa Poetry from the Kings’ Sagas 2: From c. 1035 to c. 1300. Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages, 2 , toim. Kari Ellen Gade. Turnhout: Brepols.
  • Jónas Kristjánsson. 1988. Eddas and Sagas. Iceland’s Medieval Literature. Käänt. Peter Foote. Reykjavík: Hið íslenska bókmenntafélag.
  • Marold, Edith. 1993. Eyvindr Finnsson skáldaspillir. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 175–176.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marold 1993, 175; Simek & Hermann Pálsson 2007, 149; Fulk 2012.
  2. Marold 1993, 175; Simek & Hermann Pálsson 2007, 78, 149; Fulk 2012.
  3. Jónas Kristjánsson 1988, 83; Marold 1993, 175; Simek & Hermann Pálsson 2007, 149; Fulk 2012. Runomitoista, ks. Gade 2009.

Käännökset ja editiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]