Guillaume Marie Anne Brune

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Guillaume Brune.

Guillaume Marie Anne Brune (13. maaliskuuta 1763 – 2. elokuuta 1815), ranskalainen sotilas ja poliitikko, joka nousi Ranskan marsalkan arvoon palvellessaan Napoleonia.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guillaume Marie Anne Brune syntyi lakimiehen poikana Brive-la-Gaillarden maakunnassa Corrézen kaupungissa vuonna 1763. Hän asettui Pariisiin ennen Ranskan vallankumousta opiskelemaan lakia, ja hänestä tuli politiikasta kirjoittava toimittaja. Ranskan vallankumouksen yhteydessä hän liittyi populistiseen cordelieeriklubiin, jossa muita merkittäviä jäseniä olivat Jean-Paul Marat ja Georges Jacques Danton, ja hän ystävystyi Dantonin kanssa.

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brune korotettiin prikaatin kenraaliksi 1793, ja hän osallistui taisteluihin joita nimitettiin 13. Vendémiaireksi (5. lokakuuta 1795) Ranskan rojalisteja vastaan. Vuonna 1796 hän palveli Napoleonia Italian sotaretkellä, koska hänet oli korotettu divisioonan kenraaliksi hyvästä palveluksesta taisteluketällä. Vuonna 1798 hän johti Ranskan hyökkäystä Sveitsiin, jossa oli perustamassa Helvetian tasavaltaa. Seuraavana vuonna hän komensi ranskalaisia Amsterdamissa Britannian ja Venäjän maihinnousun aikaan ja voittikin viholliset Castricumin taistelussa, jossa vihollisia komensi Yorkin herttua. Hänet palkittiin saavutuksista Vendéen maakunnassa ja Italian niemimaalla vuosina 1799-1801 (voittaessaan Bozzolon taistelun). Vuonna 1802 Napoleon lähetti Brunen suurlähettilääksi Ottomaanien keisarikuntaan, jossä hän kahden vuoden diplomaattipalveluksen jälkeen oli pannut alulle suhteet Ranskan ja Persian kanssa.

Napoleonin kruunauksen yhteydessä (2. joulukuuta 1804) Brune sai nimityksen Ranskan marsalkaksi. Vuonna 1807 Brune osallistui neljännen liittokunnan sotaan Pohjois-Saksassa ja valtasi ruotsalaisten hallitseman Pommerin. Brune ei kuitenkaan ollut keisarin suosikki, sillä hänen tasavaltalaiset ajatuksensa ja tapaaminen Kustaa IV Aadolfin kanssa vahvistivat Napoleonin epäilyksiä Brunen uskollisuudesta keisarikunnalle.

Satapäiväinen keisarikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Napoleonin palatessa valtaan 20. maaliskuuta 1815 Brune kutsuttiin taas aktiivipalvelukseen ja nimitettiin Varia vartioivan Varin armeijan johtoon, jolloin hän puolusti Ranskaa Itävallan armeijoita vastaan. Mutta kun Bourbonit palasivat valtaan Napoleonin lopullisen vangitsemisen jälkeen ranskalainen rojalisti murhasi Brunen Avignonin kaupungissa, ja hänen ruumiinsa heitettiin Rhôneen, josta se nostettiin ja haudattiin myöhemmin Saint-Just-Sauvageen.

Avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brune meni naimisiin vuonna 1788 Jeanne Nicolasin kanssa, ja he saivat viisi lasta.