Guillaume Connesson
Guillaume Connesson (s. 1970 Boulogne-Billancourt, Ranska) on säveltäjä.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Connesson opiskeli Boulogne-Billancourtin aluekonservatoriossa ja Pariisin konservatoriossa. Hän sai ensipalkinnot kuoronjohdossa, musiikin historiassa, analyysissä, sähköakustiikassa ja orkestraatiossa.[1] Hänen opettajiensa joukossa oli Marcel Landowski.[2]. Vuonna 1997 hänestä tuli Aubervilliers–La Courneuven konservatorion orkestraation professori. Hänellä on ollut residenssit muiden muassa Orchestre de Pau Pays de Béarnissa (2010–2012), Alankomaiden filharmonikoissa (2016–2018), Lyonin kansallisorkesterin (2016–2018) ja Île-de-Francen kansallisorkesterissa (2019–2021).[1]
Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Connessonin varhaisia teoksia leimasi avoimuus taidemusiikin ulkopuolisille vaikutteille, kuten popmusiikille, mikä näkyy muiden muassa teoksissa Disco-Toccata (1994), Double Quatuor (1994), Night Club (1996) ja Techno-Parade (2002). Muihin vaikutteisiin on kuulunut laajalle ulotettu tanssillisuus, joka on merkittävässä asemassa esimerkiksi teoksessa Sextuor (1999).[1] Connessonin sävelkieli on uustonaalinen, ja hän on omaksunut barokkimusiikista tutun pulssin jatkuvuuden.[2]
Connesson sävelsi vuonna 1998 uuden musiikin F. W. Murnaun samannimiseen lyhytelokuvaan, Auringonnousuun. Hänen orkesterituotantoonsa kuuluvat myös teokset Enluminures (1999), Triptyque symphonique (1997–2007) ja Une lueur dans l'âge sombre (2005). Vokaalimusiikkia edustavat teokset Liturgies de l'ombre, Le Livre de l'amour ja Medea. Kantaatti Athanor (2003) on sävelletty sooloäänelle, kuorolle ja orkesterille.[1]
Suurin osa Connessonin teoksista on sävelletty tilauksiin; esimerkiksi teoksen Pour sortit au jour (2013) tilasi Chicagon sinfoniaorkesteri sekä teoksen Les trois cités de Lovecraft yhdessä Alankomaiden filharmonikot ja Lyonin kansallisorkesteri. Muita Connessonin teosten tilaajia ovat olleet Concertgebouw-orkesteri ja Philadelphian orkesteri sekä esittäjiä Brysselin filharmonikot, Yhdysvaltain kansallisorkesteri, Cincinnatin sinfoniaorkesteri ja BBC:n sinfoniaorkesteri.[1]
Connesson sai Victoires de la musique -palkinnot vuosina 2015 ja 2019 sekä Sacemin suurpalkinnon vuonna 2012. Hänen teostensa levytykset ovat tuoneet hänelle myös Classica-lehden Chocin, Diapason d’Or de l’annéen.[1] Hänen orkesteriteoksensa Supernova (1997) toi hänelle vuonna 1998 Cardin-palkinnon, ja vuonna 1999 hän sai Nadia ja Lili Boulangerin palkinnon.[3] Hänen musiikkiaan on levytetty Deutsche Grammophonille.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Guillaume Connesson: Biography Guillaume Connessonin kotisivu (englanniksi, ranskaksi)
- ↑ a b Centre de documentation de la musique contemporaine
- ↑ AllMusic: Guillaume Connesson
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gérard Billaudot Éditeur: Guillaume Connesson (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
