Godoberit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Godoberit[1] (godoberiksi ribdidi[2]) ovat Venäjän Dagestanissa asuva, andilaista godoberin kieltä puhuva kansa. Väestönlaskennoissa heidät on yleensä luettu avaareiksi. Perinteinen uskonto on sunnalainen islam.

Godoberit asuvat Andijskoje Koisu -joen keskijuoksun vasemmalla rannalla Botlihin piirin Godoberin ja Zibirhalin kylissä. Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan heitä oli 1512 henkeä. Myöhemmin heidät luettiin avaareiksi. 1990-luvun alussa godobereja arvioitiin olevan noin 3 000 henkeä.[3] Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennassa heitä rekisteröitiin kuitenkin vain 39 henkeä.[4] Godoberin kielen puhujia laskettiin olevan 103 henkeä.[5] Sivistyskielinään godoberit käyttävät avaaria ja venäjää.[6]

1300-1400-luvuille saakka godoberit kuuluivat andilais-tseziläisten kansojen muodostamaan Didon liittokuntaan. 1400–1500-luvuilla nykyisen Botlihin piirin alueelle muodostui Tehnutsalin kyläkuntien liitto. Godoberit harjoittivat kristinuskoa ja perinteistä uskontoaan, jotka islam syrjäytti 1500-luvulla. 1500-luvun puolivälissä godoberit osallistuivat muiden vuoristolaisten kanssa Iranin ja Turkin vastaisiin taisteluihin. Vuonna 1813 alue liitettiin Venäjään. Kaukasian sodan aikana godoberit osallistuivat aktiivisesti Šamilin johtamaan Dagestanin ja Tšetšenian vapaustaisteluun. Vuonna 1944 Zibirhalin asukkaat siirrettiin entisen Tšetšeeni-Ingušian alueelle ja vuonna 1957 Hasavjurtin piirin Teretšnojen kylään.[3]

Perinteisiä elinkeinoja ovat kyntöviljely ja karjanhoito. Huomattava merkitys oli myös puutarhanhoidolla ja viininviljelyllä. Lisäksi harjoitettiin metsästystä, mehiläistenhoitoa ja erilaisia käsityöammatteja. Kylät sijaitsevat vuorten rinteillä. Talot on rakennettu kivestä, puusta ja savitiilestä. Perinteinen vaatetus on samankaltainen kuin botliheilla. Naisten pukuun kuuluivat hopeakorut sekä hopearahojen koristamat päähineet ja liivit. Ruokavalio koostui maitotuotteista, lihasta, jauhoruoista ja kasviksista. Suosituin ruokalaji on lihan tai höysteiden kanssa syötävä hinkal.[7]

Yhteiskuntajärjestyksen perustan muodostivat kylä- ja sukuyhteisöt. Ydinperheen sukulaissuhteilla oli tärkeä merkitys. Avioliittoja solmittiin vapaasti eri yhteisöjen ja naapurikansojen välillä. Läheisimmät suhteet godobereillä oli botliheihin ja andeihin.[8]

Godoberien perinteisissä uskomuksissa ja hautajaistavoissa on säilynyt islamia edeltäviä aineksia. Kansanperinteen lajeista suosituimpia ovat sadut ja legendat. Taidekäsitöistä merkittävimpiä ovat puunleikkaus ja kivenveisto.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Neuvostoliitto: aakkosellinen tietokirja, s. 93. Helsinki: Otava, 1967.
  2. Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, s. 236. Moskva: Academia, 1999. ISBN 5-87444-079-8.
  3. a b Narody Rossii: entsiklopedija, s. 130–131. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  4. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. Viitattu 6.12.2009. (venäjäksi)
  5. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). Viitattu 6.12.2009. (venäjäksi)
  6. Krasnaja kniga jazykov narodov Rossii: Entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 24. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6.
  7. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 131. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  8. a b Narody Rossii: entsiklopedija, s. 131–132. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.