Andilaiset kielet
Andilaiset kielet on Venäjällä Dagestanissa puhuttujen dagestanilaisten kielten avaarilaiseen (avaarilais-andilais-tseziläisen) haaraan kuuluva kieliryhmä, joka yhdessä avaarin kielen kanssa muodostaa avaarilais-andilaisen alaryhmän.
Andilaisia kieliä puhutaan Dagestanin Botlihin, Ahvahin ja Tsumadan piireissä sekä eräissä Šamilin piirin kylissä. Ryhmään kuuluvat andi, botlih, godoberi, ahvah, karata, bagval, tindi, tšamal ja ahvah. Vuonna 1926 andilaisien kielten puhujia oli noin 33 000 henkeä. Myöhemmin andilaisia kansoja on pidetty avaareina. Nykyään puhujia arvioidaan olevan noin 75 000 henkeä.[1]
Sukulaisuussuhteiden perusteella kielet jaetaan seuraaviin alaryhmiin:
- andi, botlih ja godoberi;
- ahvah ja karata;
- bagval, tindi ja tšamal.
Avaarilais-andilaisen kieliyhteisön arvioidaan hajonneen ajanlaskumme alussa ja andilaisen viimeistään 700-luvulla.[1] Rakenteellisesti kielet ovat kuitenkin varsin lähellä toisiaan, ja eräitä voitaisiin pitää saman kielen murteina. Kauimpana toisistaan ovat andi ja tšamal.[2]
Andilaiset kielet toimivat yhteisöjen suullisen kanssakäymisen välineenä. Sivistyskielenään puhujat käyttävät avaaria.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, s. 216. Moskva: Academia, 1999. ISBN 5-87444-079-8.
- ↑ Lingvistitšeski entsiklopeditšeski slovar, s. 10. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1990. ISBN 5-85270-031-2.
- ↑ Lingvistitšeski entsiklopeditšeski slovar, s. 12. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1990. ISBN 5-85270-031-2.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aleksejev, M.Je. Sravnitelno-istoritšeskaja morfologija avaro-andijskih jazykov. Moskva, 1988.
- Atajev, B.M. Morfologija avaro-ando-tsezskih jazykov. Mahatškala, 1996.
- Gudava, T.Je. Konsonantizm andijskih jazykov. Tbilisi, 1964.
- Urusilov, A.U. Dvu- i mnogojazytšije i kultura retši (avaro-ando-tsezski region). Mahatškala, 1988.