Giganotosaurus
Sivulta puuttuu | Giganotosaurus | ||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Fossiili: Liitukausi | ||||||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||
| Giganotosaurus carolinii Coria & Salgado, 1995 |
||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||
 Giganotosaurus Wikispeciesissä |
Giganotosaurus (Giganotosaurus carolinii) oli teropodeihin kuulunut hirmulisko, joka eli myöhäisliitukaudella 93–89 miljoonaa vuotta sitten. Giganotosaurus on yksi suurikokoisin tunnetuista petohirmuliskoista, mutta siitä on löydetty vain yksi kokonainen fossiili.
[muokkaa] Löytyminen ja luokittelu
Giganotosauruksen ensimmäiset jäänteet Patagoniasta Argentiinan eteläosista löysi alun perin amatööriarkeologi Rubén Dario Carolini vuoden 1993 kesäkuussa.[1] Carolini ilmoitti löydöstä kahdelle paleontologille, Rodolfo A. Corialle ja Leonardo Salgadolle, jotka aloittivat kaivaustyön hirmuliskon fossiilin ympäriltä. Fossiili kuitenkin osoittautui paleontologialle uuden, tuntemattoman petohirmuliskon jäännöksiksi. Coria ja Salgado kirjoittivat löydöstä ensimmäisen kerran julkisesti arvostetussa brittiläisessä tiedelehdessä Naturessa vuonna 1995.
Giganotosauruksesta on löydetty vain yksi fossiili, josta on jäljellä noin 70 prosentin verran hirmuliskon luurangosta. Luurankoon kuuluvat muiden muassa pääkallo, lantio, selkäranka ja molemmat reisiluut. Alkuperäinen fossiili on säilössä argentiinalaisessa Carmen Funesin luonnontieteellisessä museossa Plaza Huinculissa, mutta luurangosta on myös tehty useita kopioita, jotka ovat esitelty museoissa ympäri maailmaa. Yksi tällainen kopio on Suomessa Helsingin Luonnontieteellisessä museossa, johon se hankittiin vuonna 2005 aloitetun ja vuonna 2008 päättyneen remontin aikana.[2]
Nimi Giganotosaurus on peräisin kreikankielisistä sanoista gigas ("jättiläinen"), notos ("etelätuuli") ja sauros ("lisko"), joten hirmuliskon nimi merkitsee "jättiläismäinen etelän lisko".
[muokkaa] Tuntomerkit
Giganotosaurus oli noin 15 metrin pituinen ja peräti kahdeksan tonnin painoinen petohirmulisko, mikä tekee siitä yhden kaikkien aikojen suurikokoisimmista maalla liikkuneista lihansyöjistä. Giganotosaurus on esimerkiksi suurempi kuin paljon kuuluisampi Tyrannosaurus rex, mutta se ei ollut yhtä pitkä kuin 18 metrin pituinen Spinosaurus. Gigantosauruksen tunnetut sukulaislajit ovat Tyrannotitan, Mapusaurus ja Carcharodontosaurus, jotka olivat myös epätavallisen kookkaita petohirmuliskoja.
Giganotosauruksella oli 1,8-metrinen pääkallo, jossa olivat sen suurikokoisuuteen nähden pikkuruiset aivot.[3] Aivojen koosta päätellen Giganotosaurus ei ollut erityisen älykäs saalistaja, mutta tutkijoiden mukaan sillä saattoi olla saalistuksessa erittäin tarkka hajuaisti, koska pääkallon muodosta päätellen sillä oli kehittyneet hajuhermot.[3]
Giganotosauruksen suussa oli rivistö partaveitsimäisiä hampaita, joiden avulla hirmulisko irrotti ja paloitteli saaliseläintensä lihan. Hampaiden muoto viittaa siihen, että ne oli tarkoitettu ensisijaisesti puremiseen luiden murskaamisen sijasta, toisin kuin esimerkiksi Tyrannosauruksella. Ensimmäisen löydetyn Giganotosauruksen löytöpaikalta on kaivettu myös titanosaurusten fossiileja, minkä vuoksi sen uskotaan saalistaneen suurikokoisia sauropodeja. Uusimpien tietojen mukaan Argentiinasta löydetty ainoa luuranko oli vielä keskenkasvuinen yksilö, joten Giganotosaurus saattoi kasvaa jopa yli 18-metriseksi ja jopa kymmenen tonnin painoiseksi.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Patagonian dinosaurs: Fossils found in Patagonia, Argentina Interpatagonia.com. Viitattu 21.5.2008. (englanniksi)
- ↑ Johanna Maria Lassy: Giganotosaurus on remontoidun Luonnontieteellisen museon vetonaula Helsingin Sanomat. 19.5.2008. HS.fi. Viitattu 21.5.2008.
- ↑ a b Rodolfo A. Coria ja Philip J. Currie: Report: The braincase of Giganotosaurus carolinii (Dinosauria: Theropoda) from the Upper Cretaceous of Argentina (PDF) 11.1.2002. Department of Biological Sciences. Viitattu 21.5.2008. (englanniksi)
