Georges Méliès
Sivulta puuttuu | Georges Méliès | |
|---|---|
 |
|
| Syntymäaika | 8. joulukuuta 1861 |
| Syntymäpaikka | Pariisi |
| Kuolinaika | 2. tammikuuta 1938 (76 vuotta) |
| Kuolinpaikka | Pariisi |
| Oikea nimi | Maries-Georges-Jean Méliès |
| Tunnetuimmat ohjaukset | Matka kuuhun |
| Aiheesta muualla | |
| Elonet | |
| Georges Méliès | |
Maries-Georges-Jean Méliès (8. joulukuuta 1861 Pariisi – 2. tammikuuta 1938 Pariisi) oli ranskalainen elokuvaohjaaja ja elokuvan uranuurtaja. Méliès kehitti varhaisen elokuvan kerrontaa ja erikoistehosteita. Méliès muun muassa keksi pysäyttää kameran kesken kuvausten. Kun kamera oli pysäytetty, siirrettiin jotain esinettä tai lavastetta ja sitten kuvausta jatkettiin. Näin hän sai aikaan nokkelia katoamistemppuja ja muita trikkejä. Méliès on kertonut, että kyseinen innovaatio syntyi vahingossa. Kuvaustilanteessa kamera oli mennyt jossain vaiheessa jumiin. Kun valmista filmiä sitten katseltiin huomattiin, että naiset vaihtuivat miehiksi ja hevoskärryt ruumisvankkureiksi.
Méliès rakensi myös ensimmäisenä maailmassa elokuvastudion. Kymmeniä ihmisiä työllistäneen kasvihuonetta muistuttavan kompleksin hän rakensi mailleen Montreuiliin.
Méliès käytti lisäksi ensimmäisenä maailmassa kaksoisvalotusta, stop motionia, ristikuvaleikkausta, häivytyksiä, filmin graafista manipulointia ja monia muita tehosteita. Méliès palkkasi kymmeniä naisia värjäämään elokuviaan käsin. Muun muassa Matkasta kuuhun tehtiin värikopioita, joiden luultiin kadonneen, mutta yksi löytyi 1993 ja esitettiin restauroituna 2011.[1]
Méliès teki yhteensä 531 filmiä. Hän oli monessa asiassa ensimmäisenä liikkeellä. Méliès teki ensimmäisen tieteiselokuvan, ensimmäisen animaation, ensimmäisen uskonnollisen elokuvan ja myös ensimmäisen aikuisviihde-elokuvan.
Mélièsin kuuluisin elokuva on 16 minuuttinen Matka kuuhun vuodelta 1902. Se on ensimmäinen tieteiselokuva maailmassa. Elokuvan tunnetuimmassa kohtauksessa avaruusalus osuu kuu-ukkoa silmään. Elokuva oli vuosikaudet menestys ympäri maailmaa. Yhdysvalloissa eri tahot kuten mm. Edison Company kopioivat elokuvaa maksamatta kuitenkaan korvauksia lipputuloista Mélièsille. Elokuvasta oli levityksessä kaksi eri versiota, mustavalkoinen ja väritetty versio. Värillisen version uskottiin kadonneen kokonaan kunnes se löytyi 1993 Barcelonasta. Lähes tuhoutunutta väriversiota restauroitiin Technicolorin toimesta yhdentoista vuoden ajan. Restauroitu väriversio esitettiin Cannesin elokuvajuhlilla 2011. Musiikin uuteen versioon teki ranskalainen elektronisen musiikin yhtye Air.
Méliès ajautui lopulta taloudellisiin vaikeuksiin ja lopetti elokuvien tekemisen 1913. Hän vetäytyi julkisuudesta. 1920-luvun elokuvaopiskelijat löysivät Mélièsin uudelleen ja hänen arvostuksensa kasvoi. Eräs elokuvalehden toimittaja löysi Mélièsin 1920-luvun lopulla Montparnassen rautatieaseman kioskista myymässä leluja ja karkkia. Uusi julkisuus toi hänelle lopulta eläkkeen ja asunnon elokuva-alan veteraanien vanhainkodista Orlysta.
Hän sai ansioistaan Kunnialegioonan kunniamerkin vuonna 1931.
Yli puolet Mélièsin elokuvista on säilynyt. Merkittävä osa niistä on kuitenkin kadonnut tai tuhoutunut. Mélièsin kerrotaan myös omin käsin tuhonneen elokuviaan hänen ajauduttuaan taloudellisiin vaikeuksiin.
Mélièsistä kertoo muun muassa Martin Scorsesen ohjaama elokuva Hugo, jossa Mélièsiä esittää Ben Kingsley.
Mélièsin hauta sijaitsee Père Lachaisen hautausmaalla, Pariisissa.
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Timo Peltonen, Mélièsin kuumatka nyt väreissä. Helsingin Sanomat 1.9.2012 sivu D 11
