Georg August Forstén
Georg August Forstén (Форстен Георгий Васильевич 11. kesäkuuta 1857 Hamina – 3. elokuuta 1910 Joroinen) oli historioitsija, Pietarin yliopiston dosentti ja historian professori.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Forstén syntyi Haminassa, jossa hänen isänsä Torsten Wilhelm Forstén oli kadettikoulun maantiedon opettaja ja rehtorin apulainen. Äiti Konstanzia Antonia Malinovskaja oli venäjän puolalaisia, ja 1861 miehensä kuoltua hän muutti perheineen Pietariin, missä hankki elantonsa pianonsoiton opettajana ja virittäjänä.
Forstén kävi koulunsa 1868-1877 ja ylioppilasvuotensa 1877-1881 Pietarissa, ja opiskeltuaan Pietarin yliopistossa hän sai 1881 diplomin. Valmistuessaan 1885 maisteriksi Forstén kirjoitti nimensä venäläisessä muodossa Georgi Vasiljevitsch. Forstén sai stipendin, ja hänelle esitettiin kahden vuoden komennusta ulkomaille tutkimaan taistelua Itämeren herruudesta. 1885 Forstén matkusti perheineen Saksaan, missä hän tutustui museoihin ja kirjastoihin sekä kuunteli tunnettujen professoreiden luentoja eri yliopistoissa.
Palattuaan 1887 Pietariin Forstén piti yliopistossa yleisen historian luentoja 1887-1888. Vuodesta 1891 hän opetti naisten korkeakoulun kursseilla ja 1893 alkaen myös Kansan Sivistysministeriön alaisessa historiallis-filologisessa instituutissa. Forstén opetti 1891 lähtien myös Gurevitšin oppikouluissa ja ruhtinatar Obolenskin yksityisessä gymnasiumissa. Gymnasiumissa hän toimi ensin inspehtorina ja vuodesta 1897 rehtorina. Forstén nimitettiin 1893 Pietarin yliopiston professoriksi. Samoihin aikoihin hän väitteli tohtoriksi aiheenaan Baltian kysymys XVI ja XVII vuosisadalla.
Taitavana organisaattorina Forstén oli mukana perustamassa ylioppilaiden historiallis-filologista seuraa Pietarin yliopiston yhteyteen. Seura kokoontui Forsténin kotona. 1890-luvun puolivälissä hän toimi holhoojana muutamassa novgorodilaisessa kouluissa, joita auttaakseen Forstén perusti Pietariin hyväntekeväisyysjärjestön, johon tuli kuulumaan yli 60 henkilöä.
Poliittisesti sitoutumaton Forstén esitti 1898 painamattoman G. Lolovjevin Suomen historian oppikirjan hylkäämistä. Kirjan tekijä oli tunnettu Suomen suuriruhtinaskunnan autonomian vastustaja. Ylioppilasmellakoiden aikana 1899 Forstén puolusti opiskelijoita ja joutui Pietarin kaupunginjohtajien puhutteluun. Vuonna 1905 hän ei allekirjoittanut kirjelmä 342:ta valistuksen tarpeesta vaan kehotti kaikkia palaamaan nopeasti töihinsä, mistä lojaalisuudesta hänen arvellaan saaneen 1906 kunniamerkin.
Sairastuttuaan Forstén luopui 1900-luvun alussa viroistaan ja muutti veljensä Torstenin ja tämän vaimon Olgan luo Joroisiin.
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Akty i pis'ma k" istorìi baltìjskago voprosa v" XVI i XVII stolětìâh". Vypusk" 2 (1893)
- Baltìjskìj vopros" v" XVI i XVII stolětìâh" : 1544-1648. (1893)
- Baltijskij vopros" v" XVI i XVII stolětìâh" : 1544-1648. Tom" 2 (1894)
- Akty i pis'ma k" istorìi baltìjskago voprosa v" XVI i XVII stolětìâh" (1898)
Lisäksi Kansan Valistusministeriö on julkaissut hänen luentosarjansa.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- A. S. Kan: Georg Vasiljevitsch Forstén, Henkilökuva ja elämäntie (Moskova 1979)
- B. Holmstén: Forstén (1979)
- Nordisk familjebok. toim. Westin, Th.. Stockholm: Nordisk familjeboks förlags aktiebolag, 1908. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.4.2011). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
