Geneettinen seksuaalinen viehätys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Geneettinen seksuaalinen viehätys (engl. genetic sexual attraction) on ilmiö, jossa lähisukulaiset, yleensä sisarus- tai puolisisaruspari tai vanhempi ja lapsi, ovat eläneet erillään toisistaan ja joskus tavatessaan tuntevat huomattavaa seksuaalista vetovoimaa toinen toiseensa.

Käsitteen toi julkisuuteen Yhdysvalloissa 1980-luvulla Barbara Gonyo, joka oli antanut 16-vuotiaana poikansa adoptoitavaksi ja tapasi hänet 26 vuotta myöhemmin ja koki seksuaalisen rakastumisen tunteen, joka kesti useita vuosia. Hänen kohdallaan suhde ei johtanut seksiin. Barbara Gonyo perehtyi GSA-ilmiöön, ja perusti Chicagossa tukiryhmän adoptoiduille ja heidän uudelleen löytyneille sukulaisilleen.[1]

Tilanne saattaa syntyä adoption myötä, kun adoptoidut lapset etsivät verisukulaisensa ja tapaavat biologisia sisaruksiaan tai vanhempiaan, joskin näin käy harvoin. Seksuaalinen viehtymys lähisukulaista kohtaan herättää useimmiten syyllisyyttä ja monia erittäin ristiriitaisia tunteita osapuolissa, koska insesti on tabu useimmissa kulttuureissa.

Geneettistä seksuaalista viehtymystä ei yleensä esiinny yhdessä kasvaneilla sisaruksilla Westermarck-efektin takia. Koska sisäsiittoisuus lisää biologisten sairauksien riskiä huomattavasti, ihmiselle ja muille kehittyneille apinalajeille on kehittynyt luontainen seksuaalisen viehtymyksen puute niitä samanikäisiä henkilöitä kohtaan, joiden kanssa hän on kasvanut.

Aihetta on käsitelty useasti kaunokirjallisuudessa. Kalevalassa Kullervo makaa tietämättään sisarensa, jota tämä ei tuntenut, ja tämän tarinan toisinto on J. R. R. Tolkienin Silmarillionin kertomus Túrin Turambarista.

Julkisuuden tapauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalainen sisaruspariskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 maaliskuussa sai julkisuutta tapaus, jossa saksalainen vuosia yhdessä asuneen sisaruspariskunnan mies oli saanut insestin takia vuosina 2004–2005 kolme vankeustuomiota, jotka yhdistettiin vuoden ja viiden kuukauden tuomioksi. Naiselle ei määrätty rangaistusta, koska hänen arvioitiin persoonallisuushäiriön vuoksi olleen vähentyneesti syyntakeinen. Parilla on neljä lasta, joista kaksi on kehitysvammaisia ja kolmannella oli sydänvika, joka hoidettiin leikkauksella. Kolme ensimmäistä lasta otettiin sijaiskoteihin, mutta nuorimman äiti sai pitää. Pari tapasi toisensa vasta, kun tyttö oli 16-vuotias.[2] Mies valitti tuomioista ja valitukset hylättiin ylioikeudessa tammikuussa 2007 ja perustuslakituomioistuimessa helmikuussa 2008. Miehen mukaan tuomiot loukkaavat hänen yksityis- ja perhe-elämänsä suojaa, ja hän teki valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle, mutta sen päätöksessä 12. huhtikuuta 2012 pidettiin tuomioita oikeutettuna.[3]

Australialainen isä–tytär-pariskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 Australiassa sai julkisuutta isä–tytär-pariskunta, joka oli elänyt seksisuhteessa seitsemän vuoden ajan. Isä oli jättänyt perheensä, kun tytär oli vuoden ikäinen. Isä ja tytär tutustuivat toisiinsa 30 vuoden jälkeen. Kumpikin oli naimisissa ja kummallakin oli lapsia. Isä ja tytär aloittivat seksisuhteen, erosivat avioliitoistaan ja muuttivat yhteen. He saivat pojan, joka eli sydänvian vuoksi vain muutaman päivän. Toinen lapsi, vuonna 2008 syntynyt tytär, vaikuttaa kuitenkin terveeltä. Pariskunta on tuomittu insestistä, mutta he saavat asua yhdessä sillä ehdolla, etteivät harrasta seksiä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]