Gastrinooma
Gastrinooma on neuroendokriininen kasvain, joka erittää gastriinia.[1] Tämä aiheuttaa mahahapon määrän kohoamisen. Noin 70 % gastrinoomista saa alkunsa pohjukaissuolesta ja noin 25 % haimasta; haiman gastrinooma on usein suurempi kuin pohjukaissuolen gastrinooma. Harvinaisemmissa tapauksissa gastrinooma voi saada alkunsa mahalaukusta, sappiteistä, munasarjoista, sydämestä tai keuhkoista.[2] Gastrinooma on useimmiten pahanlaatuinen.[3][1]
Gastrinooma on hitaasti kasvava, mutta useimmiten levinnyt etäpesäkkeiseksi diagnoosihetkellä.[3][1] Mahdollinen metastasointi maksaan ja sen laajuus ovat tärkeimmät taudin ennusteeseen vaikuttavat tekijät.[1] Ilman maksametastaaseja kymmenen vuoden eloonjäämisennuste on noin 90–100 %, maksaan levinneessä taudissa noin 20–40 %.[3] Haiman gastrinooma leviää suuremmalla todennäköisyydellä kuin pohjukaissuolen gastrinooma.[2] Noin 75–80 % gastrinoomista on sporadisia, mutta joskus gastrinooma liittyy multippeli endokriininen neoplasia tyyppi 1 -sairauteen (MEN1). Gastrinooman tavallisimmat oireet ovat vatsakipu ja kroonistunut ripuli. Mahdollisia muita oireita ovat tahaton painon aleneminen, dyspepsia, refluksioireet ja maha-suolikanavan verenvuoto.[1] Zollinger–Ellisonin oireyhtymäksi kutsutaan gastrinoomasta johtuvaa mahahaavaa, joka kehittyy mahahapon erityksen kasvun seurauksena.[3]
Maailmanlaajuisesti noin 0,5 – 3 ihmistä sairastuu gastrinoomaan vuosittain. Gastrinooma on hieman yleisempi miehillä ja diagnosoidaan usein 20–50 vuoden iässä. MEN1-potilailla gastrinooma ilmenee usein tavallista nuoremmalla iällä, 10–30 ikävuoden välillä. Gastrinooma on yleisin pahanlaatuisista haiman endokriinisista kasvaimista.[1] Diagnoosi voidaan asettaa kliinisen kuvan ja kohonneen paastonjälkeisen gastriinitason pohjalta; normaaliin nähden yli kymmenkertaisesti kohonnut gastriinitaso ja mahalaukun alle 2:n pH-arvo varmistavat diagnoosin. Gastrinooma voidaan kuitenkin todeta myös ilman näiden ehtojen täyttymistä, mikäli varmistus saadaan sekretiinistimulaatiotestillä. Kasvain paikannetaan kuvauksella, ja pohjukaissuolen haavoja voidaan löytää gastroskopian avulla.[3] Leikkaus on ainoa gastrinooman parantava hoito. Kemoterapiaa voidaan käyttää levinneen taudin hoidossa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Shashank R. Cingam, Mahesh Botejue, Gilles J. Hoilat, Harsha Karanchi, Gastrinoma National Library of Medicine, viitattu 23.6.2023
- ↑ a b What are gastrinomas? Cancer Research UK, viitattu 23.6.2023
- ↑ a b c d e Zollinger-Ellisonin syndrooma (Orphanet) Terveyskirjasto, viitattu 23.6.2023